Prinsessa-elokuva on keikkunut viime viikot katsojatilastojen kärjessä. Yksi tarinan tähdistä, Pirkka-Pekka Petelius, kertoo Studio55.fille roolistaan mielisairaalan potilaana.
Tositapahtumiin ja todelliseen henkilöön pohjautuvan Prinsessa-elokuvan päähenkilö on kabareetanssija Anna Lappalainen (Katja Kukkola), joka päätyy mielisairaalahoitoon. Hän uskoo olevansa Prinsessa, kuninkaallinen Buckinghamin palatsista, ja pitää mielisairaalan muita asukkaita alamaisinaan.
Pirkka-Pekka Peteliuksen roolihahmo potilas Kuronen on yksi mielisairaalan asukkaista. "Hullun roolista" Petelius ei silti halua puhua.
− Kavahdan sitä, että lähdetään näyttelemään hullua. Hulluuden ja terveyden rajaviiva on veteen piirretty.
− Roolini ajatusmaailma ei noudata tavanomaisesti ymmärtävän ihmisen logiikkaa, mutta ei sen tulkitseminen periaatteessa poikkea näyttelijän työstä, Petelius lisää.
Kaksijakoinen hahmo
Toisin kuin Prinsessa, potilas Kuronen on fiktiivinen henkilö. Hahmoa rakentaessaan Petelius etsi hänen logiikkaansa; mitä hän haluaa, tuntee ja ajattelee ja miten se ilmaistaan.
− Kirkossa hän ryhtyy väittelemään papin kanssa valaistumisen ajatuksesta. Siinä hulluus ilmenee epäsovinnaisen ehdottomana käytöksenä huomioimatta silloista tilannetta ja ympäristöä. Tästä lähdin myös rakentamaan hahmoa, Petelius kertoo.
Kurosen asema mielisairaalassa on kaksijakoinen; hän puolustaa Prinsessaa, mutta samastuu myös hoitavaan henkilökuntaan.
− Hän on sillä tavoin kummajainen, ettei tiedä, kummalle puolelle kuuluu. Hänessä on myös marttyyria ja sijaiskärsijää, Petelius pohtii.
Tilaa katsojan päätelmille
Omalla tavallaan potilas Kuronen on myös melko looginen; hän vaikuttaa lähes normaalilta, eikä hahmolle ole kirjoitettu mitään kovin selkeästi ilmenevää mielisairautta tai poikkeavuutta.
− Hetkittäin herää kysymys, että mitä hän ylipäätään mielisairaalassa tekee.
Tässä piilee Peteliuksen mielestä hahmon vetovoima. Kuroselle on täytynyt tapahtua elokuvan ulkopuolella jotain, jonka myötä hän mielisairaalaan ylipäätään joutui. Katsojalle kaikkea ei kuitenkaan tarvitse kertoa.
− On paljon vangitsevampaa, ettei varasta katsojalta oivaltamisen oikeutta. Mitä vähemmän ulkoista hulluutta hänessä ilmenee, sitä mielenkiintoisempi ja oikeampi hahmo on.
Studio55/Jenni Kokkonen
Lue myös: