Ozzy Osbourne: Scream

(Sony)

Jo 30 vuotta on mennyt siitä, kun John Michael Osbourne sai potkut Black Sabbathista ja käynnisti menestyksekkään soolouransa. Uralle on mahtunut nousuja ja laskuja. Paljon hyvää musiikkia ja paljon pahennusta aiheuttavaa käytöstä.

Scream on toinen ilman Zakk Wyldea tehty Ozzy-levy Wylden vuonna 1987 alkaneella Ozzy-uralla. Aiemmin Wylde oli poissa levyiltä Ozzmosis (1995, kitaristina Joe Holmes) ja Under Cover (2006), jolla kitaroi Alice In ChainsinJerry Cantrell. Osbourne-leirissä aina sattuu ja tapahtuu eikä tämä Wylden vaihto kreikkalaiseen Gus G -nimiseen, Firewind-yhtyeessä aiemmin kepittäneeseen kitaristiin ole mikään poikkeus. Ozzy ja kumppanit pitivät mykkäkoulua ja Wylde vaimoineen marmatti netissä aiheesta. Lopputulos on nyt kuitenkin tässä. Kolme vuotta sitten ilmestynyt Black Rain oli sen verran väsynyt tuotos, ettei Screamiin ollut kovinkaan kovia odotuksia. Eikä Ozzy petä niitäkään vähäisiä odotuksia. Scream on perus-Ozzy-levy, jolta ei jättihittejä löydy. Myös "Pimeyden ruhtinaan" ääntä on jälleen muokattu mekaanisesti ja paranneltu vahvemmaksi.

Kolmen ensimmäisen biisin kohdalla Ozzy luottaa 2000-luvulla tutuksi tulleeseen soundiinsa ja Gus G runttaa riffejä tutun kuuloisesti, osittain myös Zakkin maneereja toistaen. Soitossa kuulee selkeästi eron, mutta kun riffittely on jämähtänyt samaan kaavaan, ei Gusista saa juuri mitään irti. Nelosbiisi Life Won't Wait on sitten raikas välipala junttauksen jälkeen. Osittain akustinen kappale on parasta Ozzya pitkään aikaan. Sen jälkeen tuleva Diggin' Me Down alkaa ihan liian pitkällä, puolentoista minuutin introlla, jonka jälkeen palataan taas Ozzy-kaavaan.

Levyn mahtiballadi Time ei yllä parhaiden Ozzy-balladien tasolle, mutta on ihan kelvollinen viipale. Latimer's Mercy kuulostaa paikoin Faith No Morelta. Hassua sinänsä, koska juuri Scream on ensimmäinen levy pitkään aikaan jolla ei rumpaloi Faith No Moren reunionilla mukana oleva Mike Bordin. Levyn päättää lyhyt beatlesmäinen I Love You All. Tuo lause on kuulunut Ozzyn keikkaspiikkivalikoimaan aina ja onkin mainio lopetus. Ties vaikka olisi herran viimeinen biisi koskaan.

Lue myös:

    Uusimmat