(Epic, Sony BMG)
Ozzy Osbourne lauloi Black Sabbathissa. Se on ainoa asia, joka pitää kasassa kun on kuunnellut miehen cover-biisilevyn Under Cover. Mielessä jäytää vain tuo taitoluistelija Nancy Kerriganin itkuisesti toistama sana kun kilpasisar Tonya Hardingin väitetty kätyri oli murskannut hänen sääriluunsa rautaputkella: Miksi?!
Voi tietenkin olla niin, että Ozzy on aina halunnut laulaa kunnianosoitus mielessään juuri nämä biisit levylle. Voi kuitenkin olla myös niin, että levy-yhtiön iloiset veikot olivat huolissaaan raharekkatrafiikista ja keräsivät lajitelman klassikoita, kilauttivat Ozzylle ja pyysivät miestä studioon.
Oli asia sitten niin tai näin, joka tapauksessa rahastus löyhkää kuin mädäntynyt lepakko. Under Cover –levyllä on vain neljä aiemmin eli Ozzyn niin ikään tuoreella Prince of Darkness –boxilla julkaisematonta biisiä. Laatikon lisäksi tämäkin on siis hankittava jos haluaa nauttia Ozzyn uudesta cover-tuotannosta kattavasti.
Kaukana ovat kuitenkin ajat, jolloin Ozzy tosiaan lauloi Black Sabbathissa, muutoin kuin Reunion-kiertueella prompterin eteen talutettuna. Kaukana ovat myös ajat, jolloin Ozzy lauloi omassa bändissään vetävää kasariheviä. Nyt mies on levyttänyt ikivihreitä, jotka on sovitettu niin, että combo voisi seuraavaksi loikata tenori Pentti Hietasen kesäiselle rokkikiertueelle; eli perinteisesti ja särmättömästi.
Uuden klangin Lennoniin, Rollareihin ja , tai vaikkapa –biisiin tuo tietenkin Ozzyn tylsän sirkkeliterän lailla viiltävä ääni, joka on prosessoitu turvalliseen kaikutunneliinsa. Sairaalamaisen kliiniset kuorot ja kirkastetut akustiset sirisevät taustalla miehen tulkitessa lauluja , ja koko ajan päässä soi tuo sama kysymys: Miksi?