Tinder-aikakauden suhteet ovat entistä lyhyempiä ja nopeampia. Väestöliiton asiantuntija näkee ilmiössä yhteyden alentuneeseen syntyvyyteen.
Nykyajan digitaalinen deittailukulttuuri on muuttanut pariutumisen dynamiikkaa. Osa jää koukkuun ensihuumaan ja palaa heti huuman haihduttua takaisin alkupisteeseen etsimään uutta huumaa.
Osa taas ei malta tehdä minkäänlaista valintaa, kun vaihtoehtoja tuntuu olevan rajattomasti.
Parinvalinnan psykologiaan liittyy kolme vaihetta. Ensimmäinen vaihe on ihastuminen, jossa tunteet ovat kuin heiluri ja voivat syttyä ja sammua yhtä nopeasti.
Tätä niin sanottua kokeiluvaihetta voi seurata rakastuminen, jossa tunteet ovat jo syvempiä, ja lopulta suhde voi muuttua pidempiaikaiseksi kiintymykseksi ja sitoutumiseksi.
Nykyään parisuhteiden elinkaari on aiempaa nopeampi ja lyhyempi, ja muutos on tapahtunut käsi kädessä digitaalisten deittailusovellusten suosionnousun kanssa, kertoo Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen erikoistutkija Kristiina Tammisalo.
– Parisuhteet etenevät tavallaan pikakelauksella: potentiaalinen ihminen löytyy nopeasti, sitten siirrytään nopeasti tapailuvaiheeseen, paljon aiempaa nopeammin seksuaaliseen kanssakäymiseen ja entistä nopeammin päästään myös loppuun, jossa kiinnostus lopahtaa ja ollaan valmiita vaihtamaan.
– Lyhyitä suhteita ja kokeiluja on toki ollut kautta aikojen, mutta vaihtamisen helppous on sovellusten kautta tullut kaikkien saataville.