Pekka Ranta haluaa lopettaa orkidean pitoon liitetyn mystiikan ja hössötyksen. Suomen suurin orkideakokoelma on opettanut hänelle, että todella tärkeitä tälle tropiikin kasvien ryhmälle ovat vesi ja ilma.
-Orkidea kasvaa, kunhan ei estä sitä. Siemenkasvina se pyrkii kaikin voimin kehittämään kukinnon.
Ranta tunnustaa viisastuneensa itsekin. Uudessa Orkideat koti-ikkunalla -oppaassaan hän ei ole omistanut lajin erityisvaatimuksille puoltakaan siitä mitä muutaman vuoden takaisessa julkaisussa.
-Silloin kirjoitin vielä kirjoista luettua. Nyt kerron pelkästään kokemuksista, joita olemme saaneet Janhuanrannan orkideatilalla Uudessakaupungissa sekä sittemmin Heinolan vesitornissa ja Sulkavan entisellä vanhainkodilla.
Rannan pariskunnalla ja heidän puutarhurillaan oli hoivattavanaan 10 000 orkideaa, ehkä viides- tai kuudesosa koko Suomen kannasta. -Työ ei tällä joukolla onnistuisi, jos se olisi kovin vaikeaa.
Sairaus vaanii lasikossa
Kun ennen sanottiin orkidean vaativan kasvatuspaikakseen erityistä lasikkoa, Pekka Ranta pitää sellaista jopa vahingollisena.
-Suurin osa kauppalajikkeista sopii koti-ikkunalle. Laatikkoon kertyy helposti liikaa kosteutta, mikä luo otollisen maaperän monille sairauksille. Useimmat orkideat viihtyvät siinä missä ihminenkin.
Suihkutusta Ranta luonnehtii ilmaisulla: "Se tuo hoitajalle hyvän mielen." Kotioloissa ei nimittäin ole sellaista tuuletusta kuin orkideoitten kotimetsissä sateen ja sumun jälkeen.
-Oikein huolellinen hoitaja voi taitella talouspaperista terävän kärjen ja kuivattaa sillä lehtitupen suihkutuksen jälkeen. Orkidea ei pidä haavoista. Jos vioituskohtia syntyy, Pekka Ranta sivelee niihin sormellaan jauhettua kanelia, luonnon omaa lääkettä.
Ilmajuuri vaatii kosteutta
Orkidean kaikki juuret ovat ilmajuuria, eikä niitä saa poistaa. -Se olisi kuin ihmiseltä hampaita ottaisi, vertaa Pekka Ranta.
Juuren valkoinen pinta muodostuu kuolleitten solujen kerroksista. Kasvi pyrkii täyttämään ne vedellä.
-Suurinta puppua on väite, että orkidean voisi kastella kuoliaaksi. Jos osaa konstit, kasvia voi pitää vaikka vesiviljelyssä. Liian vähäinen kastelu näkyy siinä, että lehti kasvaa epätasaisesti - kuin hanurinpalkeeksi.
Pekka Ranta neuvoo antamaan vettä kasvin juurella kaksi kertaa viikossa. Viime kesän helteillä oli kosteutus tarpeen useammin kuin kerran päivässä. Ohutjuuriset orkideat tarvitsevat vettä tiheämpään kuin paksujuuriset orkideat.
Kasteluakin parempi tapa on upottaa koko ruukku veteen. Veden lämmöstäkin on liikkunut vääriä ohjeita. -Ainakin minun käteni on lämpöisempi kuin kasville mieluisa 17-25 astetta.
Vesi saisi olla muuta kuin hanasta juoksutettua. Ellei sadevettä tai lumesta sulatettua riitä kylliksi, olisi "luonnonvettä" oltava joukossa ainakin puolet.
Hoitaja vaalii hyvinvointia
Hyvä tapa seurata orkidean menestymistä on hankkia läpinäkyvä muovi- tai lasiruukku, josta voi seurata juurien tilaa.
Orkideaa ei istuteta multaan, vaan mahdollisimman ilmavaan seokseen. Siinä on useimmiten kevytsoraa, grillihiiltä sekä männyn kaarnaa. Sekoitussuhteella ei ole niin tarkkaa väliä, sillä maa-ainesta ei ole tarkoitettu kasvin ravinnoksi, vaan kasvin ankkuripaikaksi.
-Vanhojen ohjeitten rahkasammal muuttuu vähitellen mujuksi ja vie juurilta ilmatilan, tietää Pekka Ranta. Hän neuvoo vaihtamaan seoksen noin kolmen vuoden välein. Isompi ruukku tarvitaan, kun kasvi tunkee itseään ulos. Kukkiminen vuodesta toiseen vaatii lannoitusta, mutta ei typpipitoisella aineella.
-Jos ei ole käytettävissä erityistä orkidealannoitetta, voi käyttää tavallisia kukkalannoitteita hyvin miedoksi laimennettuna.
Hoitaja voi vaikuttaa myös orkidean saamaan valoon. Länsi- ja itäikkuna on usein kyllin hyvä; eteläisellä kasvi voi vaatia varjostusta kesällä.
-Kasvattaminen onnistuu vaikka kylpyhuoneen nurkassa, kunhan hankkii energiansäästölampun.
STT-MERJA ÅKERLIND