Onnellisuuteen ja sen tavoitteluun liittyy paradokseja. Professori Markku Ojanen korostaa, että elämän suurimmat ilonaiheet löytyvät muista ihmisistä, vaikka länsimainen kulttuurimme korostaa yksilön merkitystä.
Psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen pitää Eino Leinon tunnettua sanontaa ”Kell’ onni on se onnen kätkeköön” kamalana, kateutta korostavana ideana.
– Se on kamala, kamala idea. Minä olisin halukas sanomaan, että ”kell’ onni on se onnen näyttäköön ja yhdess’ onnest' nauttikoon”, onnellisuusprofessorinakin tunnettu Ojanen sanoi Studio55.fi-lähetyksessä.
Ojasen mukaan ihmisten elämän suurimmat ilonaiheet löytyvät nimenomaan toisista ihmisistä.
– Jos menisi korpeen nauttimaan onnellisuudesta, niin ehkä vähän aikaa voisi tuntua hyvältä. Mutta kyllä me olemme ihmisten perään.
Ojasen mukaan onnellisuuteen ja sen tavoitteluun liittyy vahvasti paradokseja. Yksi näistä on yhteisöllisyyden paradoksi.
– Kaikki kulttuurit ovat lähtöisin yhteisöllisyydestä: ihmiset eivät ole selvinneet kuin tekemällä asioita yhdessä. Pikkuhiljaa olemme länsimaissa irtautuneet yhteisöllisestä kulttuurista. Toisaalta haluaisimme yhä olla yhteisöllisiä ja pitää yhtä, mikä muuttuu vaikeammaksi kun kaikki haluavat samalla olla omaehtoisia ja päättää asioista itse, Ojanen kertoo.
– Tässä tulee paradoksaalinen tilanne. Haluammeko olla yksilöitä, erillisiä olentoja vai liittyä ja kuulua johonkin?
Mitä Markku Ojanen kertoi suomalaisuuden ja rakkauden paradokseista? Entä millaiseksi hän kuvailee onnellista avioliittoa? Katso koko lähetys!