Studio55.fi keräsi omaishoitajilta kokemuksia arjestaan. Vastaukset vahvistavat, että omaishoitajaminen on rankkaa ja raskasta työtä rakkaimipiensa hyväksi. Moni kokee saamansa tuen riittämättömäksi ja voimiensa uupuvan.
Saimme kyselyymme vastauksia niin vammaisten tai sairaiden lasten vanhemmilta, potilaaksi muuttuneen puolisonsa hoitajilta kuin esimerkiksi 83-vuotiaalta naiselta, joka hoitaa yksin iäkästä puolisoaan. Sama rupeama voi olla edessä itse kullakin jonain päivänä. Lue tositarinat omaishoitamisesta Suomessa.
"En alkaisi uudestaan"
"Olin omaishoitaja tädilleni useita vuosia sitten. Kokemuksesta voin todeta, että työ on raskasta ja vaativaa. Itse hoidin tätiäni hänen kodissaan Keski-Suomessa. Nyt, kun olen lukenut omaishoitajien kirjoituksia, olen aivan kauhuissani siitä, miten vähän heille suodaan lomapäiviä.
Siellä missä itse toimin oli tämä asia hyvin hoidettu. Kuuden hoitoviikon jälkeen sain tätini viikoksi sairaalaan. jossa oli vanhuksia, jotka toipuivat leikkauksista. Kuuden viikon jaksokin oli joskus liian pitkä, riippuen tietenkin siitä mikä oli hoidettavan olotila.
Tätini oli 86-vuotias ja dementikko. Sairaalajaksojen jälkeen oli lähes aina kaikenlaista ylimääräistä. Milloin oli kaatunut sairaalassa ja käsi tai jalka oli rikki jostakin kohtaa, milloin vatsatauti. Usein jouduinkin lääkkeiden alaisen tätini kantamaan yöllä suihkuun pesulle ja usein monta kertaa yössä. Välillä ei tiennyt itkeäkö vai nauraako. Kukaan ei ymmärrä, kuinka raskasta on olla omaishoitajana, jos ei ole itse sitä kokenut. Olin silloin 40-vuotias.
Ajattelen niitä ihmisiä, jotka ovat omalle puolisolle hoitajina, eli hoitaja on myös iäkäs, kuinka he selviytyvät arjesta? Usein eivät tohdi tunnustaa, että voimat ovat lopussa ja usein on myös lasten painostusta asiaan. Jos nyt olisi edessä vastaava itselläni, en alkaisi hoidettavaksi enkä hoitajaksi. Jokaisella meistä pitäisi olla omat eläkepäivät nautittavana eikä eläkkeelle pääsyn jälkeen vielä yksi ura hoitajana."
aada
Miten kauan jaksan?
"Olen ollut vaimoni omaishoitajana viisi vuotta. Vaimolla on motoneuronisairaus ALS. Vuosien myötä sairaus on hitaasti edennyt. Päivä alkaa aamulla noin kello 9, nostan hänet sängystä istumaan ja rollaattorin avulla pyörätuoliin ja vien vessaan. Pestään ja puen, ja sitten valmistamalleni aamupalalle ja ottamaan lääkkeet. Fysioterapia on kahdesti viikossa, silloin puen ja vien pyörätuolilla auton viereen ja autan autoon. Tunnin päästä haen kotiin ja sitten on päiväkahvien aika. Fysioterapian aikana hoidan kauppa- ja apteekki- ym. asiat. Sama jatkuu koko päivän.
