Tamperelaisten Minettien naisten ja juniorien kiistelty joukkuevoimisteluvalmentaja Titta Heikkilä, 33, on elänyt viime päivinä raskaita aikoja hänen valmennustyyliään käsitelleen Urheilulehden artikkelikokonaisuuden jälkeen. Heikkilän kerrottiin muun muassa huutaneen, haukkuneen ja nöyryyttäneen valmennettaviaan lukemattomissa harjoituksissa" ja osan lapsista ja nuorista raportoitiin lopettaneen lajin Heikkilän metodien seurauksena.
Pääkuvan videolla kuvia Titta Heikkilästä ja Mineteistä.
Minetit kahteen joukkuevoimistelun maailmanmestaruuteen valmentanut Heikkilä astui yhdeksi joukkueen luotseista vuonna 2011. Urheilulehdessä ja Ilta-Sanomissa kerrotaan, että heti tämän jälkeen kaudella 2011–2012 kolme voimistelijaa Minettien naisten joukkueesta sairastui anoreksiaan. Anoreksiaan sairastuneiden voimistelijoiden mukaan joukkueen valmennuksessa tapahtui ylilyöntejä. Heikkilän kerrotaan kehottaneen osaa urheilijoista laihduttamaan ja käyttäneen läski-sanaa.
Esille nostetaan pysäyttävänä tapauksena Emmi Kaikumaan kuolema. Siitä ei suoraan syytetä Heikkilää, mutta kerronta liitetään Heikkilänkin valmennustyylin käsittelyn yhteyteen. Heikkilän mainitaan aloittaneen päätoimisena vuonna 2011 Tampereen Voimistelijoissa, joihin Minetit tuolloin kuului, juuri sitä ennen kun Kaikumaa joukkueeseen siirtyi. Kaikumaa sairastui pian anoreksiaan, lopetti syömisen kokonaan, joutui sairaslomalle, vietti jaksoja psykiatrisessa hoidossa ja kuoli vaikeiden viimeisten vuosiensa jälkeen syyskuussa 2016 lääkemyrkytykseen, kuukausi ennen 22-vuotissyntymäpäiväänsä.
Myös rytmisen voimistelun valmentajana toimiva Heikkilä kiisti Urheilulehden haastattelussa kutsuneensa koskaan yhtään lasta läskiksi, mutta myönsi toisinaan huutaneensa. Hän sanoi myös kiroilleensa ja kutsuneensa esimerkiksi jotakin suoritusta "paskaksi". Heikkilä kertoi niin ikään tietävänsä, että hänen valmennustyylinsä on saanut jotkut voimistelijat pelkäämään.
On kuitenkin myös merkittäviä asiakokonaisuuksia, joilta Heikkilä haluaa puolustautua. Hän pitää uutisointia puolueellisena ja tarkoitushakuisena. Heikkilä kokee, että haastatellut ovat tarkkaan valikoituja yksittäisiä henkilöitä ja hänet on nostettu tikunnokkaan maalaamalla yksipuolinen kuva, osin virheellisin tiedoin.
"Laji on tehnyt hirveästi töitä, että anoreksiatapauksia voitaisiin ennaltaehkäistä."
– Olen todella surullinen siitä, että valmentamiseni on koettu nöyryyttämisenä, ja pyydän tätä asianosaisilta anteeksi. Seuran keräämää palautetta ei ole kuitenkaan käyty minun kanssani läpi, enkä ole esimerkiksi saanut väitettyä työnohjausta. Sen takia se, että tämä henkilöityy minuun, tuntuu niin tarkoituksenhakuiselta, Heikkilä sanoo MTV Sportille.
Anoreksiatapauksia Heikkilä pitää ikävinä. Hän muistuttaa, että niissä on pääsääntöisesit kyse monen asian summasta.
– Anoreksian tapainen sairaus on hyvin monisyinen, eikä sitä varmasti voi laittaa minkään yhden syyn kontolle. En halua kenenkään yksittäisiä sairaustapauksia kommentoida, mutta laji on tehnyt hirveästi töitä, että näitä tapauksia voitaisiin ennaltaehkäistä ja niihin pystyttäisiin ajoissa tarttumaan.
– Voimisteluliitto ja (Minettien nykyinen seura) Tampereen Sisu tekevät yhteistyötä, ja meillä on tosi hyvät asiantuntijat käytössä. Tampereen Urheiluakatemian puolesta tyttöjen koulussa on nopeasti apua saatavilla, jos huomataan, että jollain saattaisi esimerkiksi olla alkuoireita tuloillaan. Mutta nämä ovat aina tapauskohtaisia ja surullisia asioita, ja toivotaan, että jos meillä tällaisia tulee, ne pystytään huomioimaan ja voimistelijat saadaan ajoissa asianmukaiseen hoitoon.
Suomen Voimisteluliitto on palkinnut Heikkilän vuoden valmentajana yksin 2015 ja yhdessä hänen Minettien valmentajakollegansa Teija Kukkalan kanssa vuonna 2017 – molemmat Minettien naisten maailmanmestaruusvuosia. Minetit MM-kultaa tuoneissa kotikisoissa 2017.imago/Xinhua/ All Over Press
Kukkala ei halua vähätellä Kaikumaan traagista tapausta, mutta kritisoi sitä, miten tämän kuoleman on nostettu esiin Marika Lehdon kirjoittamassa Urheilulehden ja Ilta-Sanomien jutussa.
– Laitoin hänelle Emmi Kaikumaan tapauksesta viestiä, että haluatko, että satunnaiselle lukijalle tulee sellainen käsitys, että Titta Heikkilä on vaikuttanut hänen kuolemaansa. Missään tapauksessa asiat eivät voi olla näin. Nämä ovat todella surullisia asioita ja tätä asiaa on pyöritelty enemmän tai vähemmän, Kukkala sanoo.
– Emmi Kaikumaalla on myös henkilökohtainen blogi edelleen olemassa netissä. Jos toimittaja olisi halunnut ottaa näkemyksiä laajemmin, hän olisi varmasti kaivanut tämän blogin ja löytänyt sieltäkin muita näkökulmia.
Kukkala toteaa, että syömiseen liittyviä ongelmia on ollut jo ennen Minettejä, eikä käsitellyissä tapauksissa näitä ongelmia ole tuotu valmennustiimin tietoisuuteen.
– Kaikumaan äiti (UL:n ja IS:n artikkelikokonaisuudessa haastateltu Asta Salminen) ei ollut tuonut meille tiedoksi näitä kaikkia tietoja. Luen tästä nyt ensimmäistä kertaa, että Kaikumaa on käynyt koko 2012 kevään nuorisopsykiatrian vastaanotolla, ja se tuntuu minusta aivan järjettömän kauhealta.
– Tittakin oli sanonut Lehdolle, että Asta Salminen ei ole koskaan ollut häneen yhteydessä, vaan ainoastaan minuun. Tuntuu aika järjettömältä, että jutussa käsitellään TItta Heikkilän valmennustyyliä ja haastatellaan äitiä, joka ei käytännössä ole ikinä ollut Titta Heikkilän kanssa missään tekemisissä. Se tuntuu luotaantyöntävältä.
Lehto vastaa asiaan lyhytsanaisesti.
– En kommentoi tätä millään muulla tavalla kuin, että tämä juttu on käynyt tosi tarkan journalistisen pohdinnan läpi Ilta-Sanomissa ja hyväksytty siellä, Lehto sanoo.
"Ongelma ja ihmisarvokysymys"
Uutisoinnissa on tuotu esiin myös, että aiemmin Tampereen Voimistelijoihin kuulunut Minetit-tiimi vaihtoi alkuvuonna 2018 seuraa Tampereen Sisuun. Minettien erossa Tampereen Voimistelijoista oli taustalla luottamuspulaa ja erimielisyyksiä, joita on käsitelty julkisuudessa jo aiemmin.
Heikkilän toimintatapoja ovat kommentoineet myös Tampereen Voimistelijoiden henkilöt.
– Tämä vanha työnantajaseura, joka tässä vahvasti kommentoi, ehdotti seurasiirron jälkeenkin, että voimistelijat jäisivät vanhaan seuraan ja he ostaisivat ostopalveluna valmennustani niin lasten kuin aikuisten joukkueille. Nyt se saadaan näyttämään siltä, että minun valmennustyylini on ollut se asia, minkä takia me olemme lähteneet seurasta. Tämä ei pidä paikkaansa. Tässä on isoja ristiriitoja, Heikkilä kertoo. Titta Heikkilä valmentamassa nuoria voimistelijoita.Studio Anna Tanninen
Suomen Voimisteluliitto ilmoitti viikonloppuna teettävänsä ulkopuolisella taholla selvityksen lajin valmennuskulttuurista. Heikkilää kismittää, että joukkuevoimistelun valmennuskulttuurin ikävät ilmiöt on kuvattu nyt voimakkaasti hänen kauttaan.
– Ajattelen, että minuun henkilöityminen johtuu osittain siitä, että kiinnostavista asioista ja ilmiöistä kirjoitetaan. Minetit on muodostunut viime vuosina ilmiöksi upean urheilumenestyksen perusteella, mikä on ollut hienoa (joukkueella on viime vuosilta monia naisten ja juniorien MM-mitaleita). On ihan selvää, että eihän se olisi mielenkiintoista, jos se olisi pelkkää upeaa ja hienoa, eikä olisi mitään vastoinkäymisiä. Kyllä ne rosot kuuluvat tähän urheiluun myös, mutta tätä henkilöitymistä en koe mitenkään oikeudenmukaisena.
Heikkilää harmittaa lisäksi, että tietyt tahot ovat hänen kokemuksensa mukaan ruotineet voimistelun sairaustapauksia julkisuudessa oman maineensa kiillottamiseksi. Heikkilä mainitsee nimeltä eri medioissa puhuneen Tampereen apulaispormestarin Aleksi Jäntin. Jäntti toimi Tampereen Voimistelijoiden puheenjohtajana vuosina 2014–2017.
– Hän ei tiedä näistä tapauksista mitään, ja toisaalta juuri hänen puheenjohtajakautensa aikana entisen seurani työilmapiiri tulehtui, Heikkilä sanoo.
Jäntti kertoo vastanneensa vain toimittajien esittämiin kysymyksiin ilman henkilökohtaista agendaa. Hän kokee Tampereen Voimistelijoiden nykyisten ja entisten toimijoiden samaan tapaan esittäneen vain oman kantansa, eikä julkisuuteen kerrotuissa epäkohdissa ole ollut hänelle mitään yllättävää.
– Yleisellä tasolla olen sitä kommentoinut, että on totta, että syömistapaukset, jotka nousivat viime viikolla Urheilulehden jutussa esiin, ovat tapahtuneet jo ennen minun puheenjohtajakauttani. Vuosi ennen puheenjohtajakauteni alkua 2013 oli ensimmäinen vuosi, jolloin olin johtokunnassa, eikä yhtään syömishäiriötapausta tullut esiin. Se ei tarkoita, etteikö sellaisia olisi ollut. Puheenjohtajakauteni aikana sain tietää näistä syömishäiriötapauksista ja keskustelin niistä muun muassa valmennuspäällikön (Lotta Nuppola) kanssa.
Jäntti korostaa puhuneensa julkisesti paljolti siitä, millaisten arvojen mukaan seurassa tulisi toimia.
– Jos urheilussa halutaan huipulle, valmentamisen ja harjoittelun täytyy olla kovaa mutta myös asiallista. Sen täytyy olla ihmisarvoa kunnioittavaa, eikä siihen saa liittyä henkilökohtaisuuksia, syrjään jättämistä tai tämän tyyppistä, josta me saimme usealta eri taholta johtokuntana vuosien 2015–16 aikana palautetta eri tahoilta: vanhemmilta, valmentajilta ja niin edelleen. Tämä palaute ei koskenut pelkästään sitä valmennustiimiä, jossa Heikkilä ja Kukkala olivat, vaan siinä oli myös muita valmentajia. Vuonna 2016 johtokunta keskusteli paljon ja ryhtyi toimenpiteisiin sen eteen, että tiettyjen valmentajien valmentamistapa muuttuisi. Tämä oli taustalla johtamassa aika riitaisaan eroon noin vuosi sitten.
Minettien kollegat Titta Heikkilä ja Teija Kukkala ovat palkittuja voimisteluvalmentajia.Studio Anna Tanninen
Heikkilän mukaan Tampereen Voimistelijoiden johtokunnan saamasta palautteesta ei kuitenkaan keskusteltu ainakaan hänen kanssaan.
Jäntti alleviivaa, että menestyksen hinta ei saa kasvaa joukkuevoimistelussakaan liian suureksi.
– Okei, ne jotka Mineteissä ovat voittaneet maailmanmestaruuden tai Euroopan mestaruuden ja menestyneet, puolustavat totta kai toimintakulttuuriaan ja ymmärrän sen täysin. Hehän ovat saaneet sen hedelmän ja kestäneet kaiken. En heitä tuomitse. Mutta sitten on paljon niitä, jotka ovat matkan varrella jääneet pois ja heillä saattaa olla pitkiä taukoja. Jos kaikki ne voimistelijat olisivat yhtä henkisesti vahvoja ja kestäisivät sen eikä tulisi tämän tyyppisiä lieveilmiöitä, kaikki olisi periaatteessa fine. Mutta näin ei ole. Hekin, jotka eivät ole päässeet nauttimaan sitä hedelmää, maksavat menestyksestä hintaa. Se on ongelma ja ihmisarvokysymys, josta pitäisi minun mielestäni keskustella.
Heikkilä toteaa, että viime aikojen keskustelussa ollaan osittain tärkeiden asioiden äärellä.
– Laji on uusi huippu-urheilulaji ja naisten ja tyttöjen urheiluvalmennus on aina todella mielenkiintoinen aihe, mutta tällaisella yhden ihmisen syyttelyllä ei päästä oikeasti kiinni niihin tärkeisiin asioihin, joista olisi hyvä keskustella. Kannatan avointa keskustelua, mutta vähän laajemmalla otannalla mielellään.
Heikkilä kertoo, että hänellä on ollut valmennettavaan yli 100 urheilijaa, joiden joukossa on ollut joitakin tyytymättömiä urheilijoita. Heikkilän mukaan myös näiden kanssa on yleensä pystytty käymään asiat läpi hyvässä hengessä.
Heikkilä arvioi myös, että asian esille nostaneen Urheilulehden haastatelluista suuri osa oli uransa lopettaneita voimistelijoita ja heidän vanhempiaan. Heikkilä kritisoi artikkelikokonaisuuden kirjoittanutta toimittajaa Marika Lehtoa.
– Nämä lähteet olivat hyvin tarkkaan valittuja sen mukaan, mitä haluttiin kuulla. Ne on saatu jostain tietää. Toimittajalta pitää voida vaatia myös kykyä tarkastella lähteitään kriittisesti, varsinkin kun taustalla on tällainen tunteita herättänyt seurasiirto, Heikkilä sanoo. Titta Heikkilä Minettien harjoituksissa.Studio Anna Tanninen
Lehto kertoo haastatelleensa artikkelikokonaisuuteen 17 ihmistä ja käyneensä taustakeskusteluja.
– Saatuani toimeksiannon olen ollut yhteyksissä useisiin vanhoihin tuttaviini voimistelupiireistä ja sitä kautta päässyt tämän asian jäljille. Minun työskentelytavoissani, viesteissäni ja siitä, mistä olen saanut tietoja, keneltä ja missä vaiheessa, ei ole mitään väärää, Lehto kertoo.
Urheilulehden vastaava päätoimittaja Tapio Sadeoja korostaa, että Heikkilä sai itsekin esittää omia näkökantojaan Urheilulehden haastattelussa.
– Itse jutussa oli myös mukana useampiakin, jotka puolustivat Titta Heikkilän valmennusmetodeja ja sanoivat, että se on ollut kovaa, mutta tuloksia on tullut. En näe Urheilulehden jutussa mitään, mikä ei olisi ollut journalistisesti tasapainossa. Siinä oli kritiikkiä, siinä nostettiin laajemmin tähän urheilulajiin huipputasolla olevat ongelmat esille ja siinä annettiin Titta Heikkilälle itselleen mahdollisuus vastata näihin kaikkiin väitteisiin sillä tapaa, kuten Journalistin ohjeet edellyttävät. En näe journalistisesti siinä mielessä mitään ongelmaa. Toki Titta Heikkilä oli siinä näkyvässä roolissa, Sadeoja sanoo.
"Mitä pahaa siinä on?"
Vaikka uutisoinnissa ovat olleet äänessä myös Heikkilää puolustavat haastatellut, voimistelijoiden ja vanhempien joukossa esiintyy näkökantaa, jonka mukaan Heikkilä on joutunut kokonaisuutta arvioiden epäreilun arvostelun kohteeksi. Esimerkiksi Suvi Ruorasen tytär on ollut Heikkilän valmennuksessa yhdeksän vuotta, eikä Ruoranen ole missään vaiheessa havainnut Heikkilältä ikäviä ylilyöntejä.
– Titta on tosi tiukka ja määrätietoinen. Myös lapseni näkemys on, että Titta on äärimmäisen hyvä valmentaja. Lapseni on aloittanut voimistelun neljävuotiaana ja ollut eri seurassa 7-vuotiaaksi asti, kunnes hän siirtyi Titan valmennukseen. Tämä valmennusympäristö on ollut hyvä eikä siinä ole ollut mitään sellaista, että hän olisi kokenut pienenä valmennuksen negatiivisesti, Ruoranen kertoo.
Ruoranen on sanojensa mukaan pystynyt aina keskustelemaan Heikkilän kanssa avoimesti, silloinkin kun hän on ollut asioista eri mieltä.
– Ja vaikka on kyse huippu-urheilusta, lapsen hyvinvointi on ollut aina tärkeintä niin meille vanhemmille kuin Titallekin, eikä ole menty tietyllä tavalla voiton ja mitalinkiilto silmissä. Koen, että Titan valmennustapa on erilaista lapsia ja aikuisia kohtaan, mutta viime aikoina esitetyistä väitteistä on paistanut se, ettei olisi huomioitu lapsen tai nuoren hyvinvointia. Minetit harjoittelemassa.Studio Anna Tanninen
Ruorasen mukaan Heikkilän valmennukseen on Mineteissä oltu enimmäkseen tyytyväisiä.
– Siellä on paljon voimistelijoita ja perheitä, jotka ovat olleet jo pitkään tässä toiminnassa mukana. Lapset, nuoret ja aikuiset ja perheet ylipäätään antavat tälle paljon aikaansa. Ei sinne ketään väkipakolla ole tuotu. Kyllä se minusta aika paljon kertoo, että ollaan pääsääntöisesti siihen toimintaan tyytyväisiä.
Heikkilä kokee samoin, ja arvioi myös kehittyneensä vuosien varrella.
– Nämä artikkelissa viitatut tapaukset ovat vuosien takaa. Meillä on hirveän monissa asioissa tapahtunut parannusta sen jälkeen ja itse olen kehittynyt ja kasvanut valmentajana. Siinä mielessä on ristiriitaista, että siinä oli paljon sellaisia väitteitä, että lopettamisprosentit ovat suuria. Ne eivät pidä ollenkaan paikkaansa. Meillä on maailmanmestaruuksien jälkeen urheilijat ja koko joukkue jatkaneet lajin parissa, mikä kertoo siitä, ettei tähdätä vain yhteen voittoon hinnalla millä hyvänsä, vaan urheilijat ihan oikeasti pitävät siitä, mitä he tekevät.
– Kyllä minä sen myönnän, että varmasti minulla on kielenkäytössä parannettavaa ja kehityttävää muutenkin ulosannin osalta aina. Kun minä tähän kaikkeni laitan ja omalla persoonallani tätä työtä teen, siinä saattaa välillä tulla jotain, joka saattaa vaikuttaa ylilyönniltä sellaisesta henkilöstä, joka ei ymmärrä huippu-urheiluprojektia ja tavoitteellisuutta. Mutta minun joukkueeni ei ole kokenut näitä sellaisiksi, vaan me ymmärrämme ja haluamme yhdessä tehdä tätä, Heikkilä sanoo.
"Joukkueen kanssa yhdessä asetetaan tavoitteet ja se vaatimustaso, mihin mennään."
Kukkala viittaa Heikkilää arvioidessaan tämän omiinkin kokemuksiin.
– Hän itsekin on sanonut, että hän on kehittynyt ja ollut nuorena todella intohimoinen ja halunnut nopeasti tuloksia. Hän on toiminut antaumuksella. Mutta hän on sanonut, että hän on kehittyessään oppinut katsomaan asioita monelta eri näkökantilta. Hän ei ole enää tietyllä tapaa niin suoraviivainen. Mitä pahaa siinä on? Kyllä jokaisella on piste, mistä aloittaa, ja jokainen kehittyy työssään. Ihan missä tahansa tekemällä oppii, Kukkala sanoo.
Minettien toiminnassa taustalla on myös raudanluja vaatimustaso: absoluuttiselle huipulle tähdätessä on virittäydyttävä äärirajoille. Heikkilä puhuu tästä koko joukkueen vinkkelistä.
– En ole ainoa, joka vaatimustasoa pitää yllä. Joukkueen kanssa yhdessä asetetaan tavoitteet ja se vaatimustaso, mihin mennään. Tällaisen MM-kultaan tähtäävään projektin johtaminen on ihan eri asia kuin vaikka SM-mitaliin tähtäävän projektin. Tämä vaatii heittäytymistä, eikä tätä voi aina virkamiestyylillä hoitaa, vaikka se olisikin ihan kiva.
– On myös muistettava, että aina on ihmisiä, jotka haluavat haastaa itseään enemmän ja enemmän. Sekin olisi kohtuutonta, jos heille ei tarjottaisi mahdollisuutta. Olen ihan varma, että osa voimistelijoista on lopettanut sen takia, millainen minä olen, mutta osa ei varmasti olisi jatkanut, jos he olisivat olleet jonkun toisen valmentajan kanssa, Heikkilä summaa.
Adressiväittämät herättivät ärtymystä
Suvi Ruoranen sanoo, ettei hän halua väheksyä tai hyväksyä mahdollisia ylilyöntejä, mutta samaan hengenvetoon hän korostaa, että on tärkeää tuoda monia näkökulmia ja kokemuksia esille. Ruoranen kokee, että Heikkilää koskevissa väittämissä on vedetty mutkia suoriksi.
– Olisin toivonut, että oltaisiin tuotu monipuolisemmin muiden ihmisten näkemyksiä näihin asioihin.
Ruoranen oikoo myös usean muun haastatellun tavoin Urheilulehden väitettä voimisteluartikkeliinsa liittyvästä adressista. Mikko Marttisen kirjoittamassa Urheilulehden pääkirjoituksessa muun muassa todetaan, että Heikkilä yritti estää artikkelin julkaisemisen ja vaikuttaa sen sisältöön. "Toimitus torjui vaikutusyritykset, jolloin Heikkilä toivoi nykyisiltä voimistelijoiltaan ja heidän vanhemmiltaan allekirjoituksia Urheilulehden toimituksen johdolle lähetettävään adressiin", pääkirjoituksessa kerrotaan.
Ruorasen mukaan adressin on kerännyt toinen Minettien valmentaja Teija Kukkala.
– Titta ei ole kerännyt itse henkilökohtaisesti tätä adressia eikä ole ollut siitä yhteydessä millään lailla; sen on kerännyt Teija Kukkala. Enkä itse koe, että ketään on vaadittu tai painostettu missään kohtaa allekirjoittamaan sitä. Siinä on esitetty, että on epäilys, että jutun lähteillä on yhteys Tampereen Voimistelijoihin ja että siinä on haastateltu vain muutamia. Minettien voimistelijoita harjoittelemassa.Studio Anna Tanninen
Teija Kukkala vahvistaa itse keränneensä adressin. Myös Minettien nykyinen voimistelijakapteeni Ella Ratilainen ja Titta Heikkilä sanovat, että adressi on Kukkalan keräämä. Koko joukko kokee, ettei adressilla ole ollut painostavaa tarkoitusta. Ratilainen, 21, sanoo olevansa adressista esitetyistä väittämistä ärsyyntynyt.
– Urheilulehden esittämä juttu adressista aiheutti ärsytyksen tunteita, koska se ei ainakaan minun kokemukseni mukaan ollu millään lailla totta. Olen ollut siinä käsityksessä, että Titalla itsellään ei ole ollut mitään tekemistä adressin kanssa. Ainakaan meille se ei tullut hänen kauttaan, vaan saimme sen Teijalta. Kun se meille esitettiin, sanottiin nimenomaan, että allekirjoittaminen on täysin vapaaehtoista ja siihen ei kukaan pakota. Ainakaan minulle ei tullut missään vaiheessa sellaista oloa, että jos minä en tätä allekirjoita, siitä joku minulle suuttuisi, koska tehtiin tosi selväksi, että se on täysin vapaaehtoista, Ratilainen korostaa.
Kukkalan mukaan adressi oli toimitettu nykyisten voimistelijoiden ja heidän vanhempiensa ohella monille lopettaneille urheilijoille, muille vanhemmille ja tukihenkilöille.
– Minä ja muutamat nykyisten voimistelijoiden vanhemmat esitimme huolta siitä, että tämä lehtijuttu ei tuo kaikkia näkökantoja esiin. Tällä adressilla ei ollut missään määrin tarkoitus estää jutun julkituloa, vaan vaikuttaa siihen, että he olisivat laajemminkin haastatelleet nykyisiä toimijoita ja nykyistä tiimiä ylipäätään, Kukkala kuvaa.
"En ollut tietoinen, että adressia oltiin kerätty."
Kukkala kertoo adressiin kertyneen 92 allekirjoitusta. Heikkilä ei hänen mukaansa tiennyt adressista ennen kuin se oli valmis. Heikkilä vahvistaa tämän.
– Minulla ei ollut sen kanssa mitään tekemistä. En ollut tietoinen, että tällaista oltiin kerätty, eikä minulla ole mitään käsitystä siitä, kuka sen on allekirjoittanut tai kuka ei. Sikälikään se ei ole vaikuttanut harjoituksiin. Eikä sen tarkoitus ollut tietojeni mukaan missään tapauksessa estää tätä juttua, vaan kyseenalaistaa se, että tämä on tehty vain yhdestä näkökulmasta, Heikkilä sanoo.
Kukkala ja Heikkilä olivat pyytäneet Urheilulehdeltä tarkistettavaksi omia osuuksiaan artikkelikokonaisuudesta. Kukkalan mukaan hän ja Heikkilä lähettivät toistensa nähtäviksi omat tarkistettavaksi saamansa osuutensa, jotta he pystyivät yhdessä tarkistamaan asiavirheet erityisesti vuoden 2012 tapahtumista. Näin Kukkala oli pystynyt kirjaamaan adressiin Heikkilää koskevia osuuksia.
– Lopulta päätin, ettei adressia lähetetä, koska en voinut olla täysin varma, ettei nimiä julkaista. Pelättiin, että Urheilulehti ryhtyisi toimiin myös adressin allekirjoittaneita vastaan tavalla, jota he eivät halua, eli että he olisivat joutuneet allekirjoitustensa takia median hampaisiin, Kukkala kertoo.
Toimittaja Marika Lehto kertoo Urheilulehden nähneen adressin ja "saaneen asiasta myös muita tietoja". Lehden vastaava päätoimittaja Tapio Sadeoja kommentoi ensialkuun, ettei hänellä ole adressista henkilökohtaista tietoa, mutta hän olettaa toimituksensa väitteen siitä, että Heikkilä on sen kerännyt, pitävän paikkansa.
– Nyttemmin olen kuullut, että adressia keräsikin Titta Heikkilän kakkosvalmentaja, Sadeoja kirjoitti puhelinhaastattelun jälkeisessä viestinvaihdossa.
Sadeojan mukaan vaikuttaminen ja adressi ovat kaksi eri asiaa, eikä niitä pidä sotkea keskenään. Sadeoja sanoo "tietävänsä faktana, että Titta Heikkilä on pyrkinyt vaikuttamaan jutun julkaisuun".
Adressia ei siis päädytty Kukkalan mukaan Urheilulehdelle lähettämään, joskin lehti sai adressin olemassaolon lähteidensä kautta tietoonsa. MTV Sport on nähnyt adressin sellaisena kuin se on ollut liikkeellä, eikä siitä käy ilmi, että se olisi ollut Titta Heikkilän tekemä.
Haastattelut koettiin ohjaileviksi
Sekä Ruoranen että Heikkilä korostavat viimeaikaisen uutisoinnin vaikuttavan voimakkaasti voimistelijoihin. Aihetta on ruodittu Mineteissä.
– Seura on osaltaan käynyt voimistelijoiden ja valmentajien kanssa keskustelua siitä, mitä tässä käsitellään: lähinnä vanhoja asioita. Ollaan oltu myös avoimia siitä, että jos jotain negatiivista sanottavaa on, seura varmasti sen palautteen ottaa vastaan, Heikkilä kertoo.
Heikkilä on jutellut kahden kesken muun muassa Urheilulehden haastatteleman joukkueensa kapteenin Ella Ratilaisen kanssa.
– Hän sanoi kokeneensa tämän hyvin ahdistavana. Toimittaja Marika Lehdon haastattelutyyli oli ollut hirveän aggressiivinen, ihan samalla lailla kuin minuakin kohtaan. Siinä ei ollut saanut kertoa mitään omia mielipiteitään, vaan Lehto oli vahvasti ohjaillut ja kaikki kysymykset olivat negatiivissävytteisiä.
Ratilainen vahvistaa tämän nostamalla asian omatoimisesti esille, kun häneltä kysyy yleisiä tunnelmia uutisointia koskien.
– Ensimmäiset fiilikseni olivat sellaiset, että juttu on aika aggressiivisesti tehty. Itselleni tuli jo haastattelutilanteessa sellainen kuva, että tässä ei olla tekemässä sellaista juttua, jossa olisi otettu monipuolisesti huomioon erilaisia ajatuksia tästä aiheesta. Jutulla oli selkeästi sellainen tarkoitus, että syytetään yhtä henkilöä kaikista näistä ongelmista. Huomasin sen jo siinä haastatteluvaiheessa.
– Kysymyksissä oli negatiivinen sävy ja tuntui, ettei saanut itse vapaasti kertoa, mitä mieltä oli asioista. Kysymykset olivat sellaisia, että piti vastata joko kyllä tai ei, ja sitten jatkettiin seuraavaan osuuteen.
– Olisin halunnut käsitellä näitä vähän erilaisesta näkökulmasta, jos minun olisi annettu alusta asti vapaasti kertoa, mitä mieltä olen Titan valmennustyylistä – eikä niin, onko tämä juttu totta. Ehkä sille jutulle oli valmis linjaus jo tehty.
"Kaikki yöt tulee pilasoittoja ja tosi karmeita viestejä."
Myös Kukkalasta tuntui, että todellista sanomaa oli vaikea saada ilmaistua.
– Koin tyylin hyvin hyökkääväksi. Lehto yritti jankuttaa minullekin monta kertaa tiettyjä asioita ja saada sanomaan ne asiat niin kuin hän itse halusi. Jos en vastannut niihin niin kuin hän halusi, hän yritti toistaa ja toistaa sitä samaa kysymystä. Kaikki kysymykset olivat juuri sellaista, että miten kommentoit tällaista tai tuollaista väitettä.
– Titan mahdollisesti toteuttamasta nöyryyttämisestä hän kysyi toistamiseen, mutta sanoin, että minun mielestäni tällaista tai silmätikuksi ottamista ei ole ollut. Minulla on kyllä kokemusta sellaisesta valmentajasta, joka on hyvin systemaattisesti ottanut saman henkilön silmänsä alle, mutta Titan toiminta ei tällaista ole, Kukkala kertoo.
Lehto puolustaa journalistista toimintaansa.
– Olen tehnyt tämän täysin tavallisten journalististen käytäntöjen mukaan. Esimerkiksi jokainen haastateltava on saanut tarkistaa ja korjata omia lausuntojaan jälkikäteen. Nämä vaiheet on dokumentoitu.
Kukkala ja Heikkilä kertovat, että joitakin korjauksiaan he olivat saaneet läpi, mutta eivät kaikkia. Heikkilä kokee, ettei hän saanut pyynnöstään huolimatta tarkistaa osuuttaan ja esittää korjauksia enää jutun viimeiseen versioon.
Öistä häiriköintiä
Muiden minettihaastateltujen tavoin myös Ella Ratilainen pitää yleisellä tasolla hyvänä, että valmennuskulttuurin epäkohdista puhutaan.
– Tämänkin lajin parissa on varmasti paljon kehitettävää vielä tällä saralla. Mutta ikävää, että kaikki kaadetaan yhden henkilön niskoille.
– En voi kaikkien puolesta puhua, mutta juttu ei antanut Titasta ainakaan sellaista kuvaa, mitä mieltä minä olen hänestä, vaikka en usko, että kukaan on omista kokemuksistaan valehdellut. Hyvä, että tulee esiin sellaisia asioita, joita voidaan sitten selvittää. Mutta näkemykseni on, että tällaisissa asioissa meidän joukkueessamme on otettu hirveä harppaus eteenpäin ja on päästy tällaisten vaiheiden yli. Ne jutut, mitä jutussa käsiteltiin, eivät ole minun mielestäni just nyt meidän joukkueemme kohdalla ajankohtaisia.
Heikkilä avaa laajemminkin joukkueensa viime aikojen tuntoja.
– Koko joukkueessa on oltu hämmästyneitä, mitä tässä tapahtuu ja mistä on kysymys. Tytöt ovat kommentoineet, että suuri osa näistä artikkelista esitetyistä väitteistä ei ole totta ja paikkaansapitäviä. Tässä on kuitenkin mukana sellaisia tyttöjä, jotka ovat olleet kanssani henkilökohtaisesti päivittäin tekemisissä yli 13 vuotta. He ovat mukanaeläneet kaiken tämän ajan, miltä nämä jutussakin esitetyt väitteet ovat. Studio Anna Tanninen
Paitsi että viime päivät ovat olleet rankkoja monelle nuorelle voimistelijalle, ne ovat olleet sitä myös myrskynsilmään joutuneelle Heikkilälle itselleen.
– Olen ottanut Urheilulehdessä esitetyt väitteet henkilökohtaisesti tosi raskaasti. Pahalta on tuntunut. Eniten minua ehkä silti harmittaa tämän kohu-uutisoinnin seuraukset seuralleni Tampereen Sisulle. Sisussa on erinomaisia lasten ja nuorten valmentajia, ja seurassa aidosti pyritään toiminnan kehittämiseen sekä harraste- että kilpatasolla.
– Yritän jatkaa normirutiineita ja arkea ja valmistautumista kohti maailmancupin finaalia Brasiliassa, jonne suuntaan joukkueen kanssa tällä viikolla. Työn kautta olen yrittänyt pysyä tolpilla, Heikkilä kertoo.
Heikkilää ovat toisaalta auttaneet lukuisat kannustavat viestit, mutta rajujenkin yhteydenottojen kohteeksi hän on joutunut. Heikkilää on kutsuttu karmivimmillaan murhaajaksi.
– Olen saanut tsemppiviestejä ihan hirveästi vanhoilta valmennettaviltani, heidän vanhemmiltaan ja voimisteluväeltä. Myös muiden lajien valmentajilta ja seuratoimijoilta on tullut tsemppiviestejä, että on ihan kohtuutonta kärsimystä ottaa yksi ihminen hampaisiin ja retuuttaa tällä lailla. Myötätuntoa on tullut paljon, mutta taas toisaalta erilaisia aggressiivisia yhteydenottoja joiltain tuntemattomilta. Niissä haukutaan murhaajaksi ja niin päin pois. Kaikenlaisia yhteydenottoja.
– Kaikki ne, joiden mielipiteellä on väliä, eli urheilijat ja heidän taustajoukkonsa, ovat ihania ja olleet tukena tässä jutussa alusta asti. Mutta kun kaikki yöt tulee pilasoittoja ja tosi karmeita viestejä, niin ei kukaan varmaan voi olla sillä lailla, ettei se vaikuttaisi mitenkään. Kyllä se ikävältä tuntuu, Heikkilä sanoo.
Samansuuntaisesti kollegansa saamasta palautteesta puhuu Kukkala.
– Kaiken maailman randomit lähettävät sinulle viestejä ja tyyliin tappouhkauksia. Se on aivan järkyttävää.
