Pitäisikö rikollisen vaarallisuudella olla nykyistä enemmän väliä, kun pohditaan, lasketaanko hänet elinkautisesta vapaalle? Tätä pohtii nyt oikeusministeriö selvityksessään.
– Vaarallisuusarvio on nykyisin osa vapauttamisharkintaa, mutta sillä ei ole samalla tavalla painoarvoa lainsäädännössä, mikä on muilla seikoilla, kuten esimerkiksi rikoksen luonteella, kertoo lainsäädäntöneuvos Mirja Salonen oikeusministeriöstä STT:lle.
Monien vakavien väkivalta- ja henkirikosten syyttäjänä tunnettu kihlakunnansyyttäjä Eija Velitski muotoilee asian suoremmin.
– On henkirikoksiin syyllistyneitä, joille on tehty vaarallisuusarvioita ihan toistuvasti, mutta eihän se hyödytä mitään, kun he pääsevät toistuvasti ulos.
Syyttäjä haluaisi vaarallisuusarviot laajempaan käyttöön
Velitskin mielestä hallituksen aikeet tarttua elinkautisvankien vapauttamiseen on hyvä alku, muttei se riitä.
– Vaarallisuusarvio pitäisi ottaa laajemminkin käyttöön. Kun täältä päin katsoo, niin näyttää siltä, ettei sillä ole oikeastaan mitään painoarvoa.
Elinkautisvankien lisäksi on muitakin vaarallisten rikollisten ryhmiä. On tahdosta riippumattomaan hoitoon eli niin sanottuun pakkohoitoon määrättyjä, jotka on todettu syyntakeettomiksi. Sitten on heitä, jotka istuvat esimerkiksi taposta määräaikaista rangaistusta, josta pääsee rangaistuksen kärsittyä vapaaksi.
Velitskin mielestä kaikille toistuviin väkivaltarikoksiin syyllistyneille pitäisi tehdä vaarallisuusarvio, kun pohditaan heidän vapauttamistaan esimerkiksi koevapauteen.