Christer Lybäckille Sörnäisten vankila ja pahamaineinen Kakola tulivat aikanaan tutuiksi. Nuoruudesta kului vankilassa useita vuosia.
– Se oli pohja. Tai jos ajatellaan toisinpäin, se oli vankilauran huippu. 20-vuotta oli Kakolan ikäraja. Piti myös olla useampikertalainen, Lybäck sanoo MTV3 Uutisten haastattelussa.
Käänne huonoille teille tapahtui Lybäckin ollessa 9-vuotias, kun isä kuoli yllättäen. Rikollinen ura alkoi varastelusta, loppuaikana oli murtokeikkoja ja ryöstöjä.
– Päihdeongelma oli oikeastaan kaiken syy. Alkoholisoiduin jo lapsena. Myös muita päihteitä aloin käyttää hyvin nuorena.
Pohjalta alkoi kuitenkin opiskelu: ensin keskikoulu ja lukio, sitten sairaanhoitajaksi, lääkäriksi ja kirurgiksi.
Tärkein käänne tapahtui vankila-aikana 70-luvulla, ennen opiskelun aloittamista.
– Kaikkein tärkeintä oli, että ymmärsin oman päihdeongelmani ja hakeuduin vertaistukiryhmään vankilassa. Ja tietenkin oli hyvin tärkeää, että aloin opiskella sen ohella. Mutta ilman sitä, että sain päihdeongelmani kuriin, ei olisi myöskään opiskelusta tullut mitään.
Lybäck muistelee lämmöllä erityisesti opinto-ohjaajaansa, jonka tuella hän kävi keskikoulun ja lukion vankilassa. Vasta myöhemmin hän paljasti unelmansa pyrkiä lääkäriksi.
– Eihän tietenkään minua kukaan tukenut. Sehän oli ihan selvä asia, kun nuoruus oli mitä oli ja olin laitoksessa ollut. Päihdeongelmakin vielä. Eihän kukaan oikeasti uskonut, että olisin pystynyt sille uralle. Mutta olin päättänyt, että haluan lääkäriksi, ja näin se sitten toteutui.