Nooran mielikuvissa äidillä on pitkät hiukset, joita hän pitää poninhännällä, ehkä silmälasit. Varmasti Noora ei tätä tiedä, sillä biologinen äiti antoi hänet adoptioon jo vauvana.
Toisinaan Noora Sorola unohtaa olevansa adoptoitu.
– Näen adoptiovanhemmat omina vanhempinani. Puhun siis isästä ja äidistä. Ja sitten minulla on biologinen äiti.
Nooran mielikuvissa biologisella äidillä on pitkät hiukset, joita hän pitää poninhännällä. Ja ehkä silmälasit.
– Olen itse iso ihminen, vähän ylipainoinen, ja vaikka laihtuisin, minusta ei ikinä tulisi kovin pientä. Minulle on kerrottu, että äiti on ollut samanlainen. Että ruumiinrakenne on sama.
"Hän halusi minulle hyvän elämän"
Noora syntyi vuonna 1995. Kun biologinen äiti sai tietää raskaudestaan, hän alkoi elää terveemmin. Muuta Noora ei oikeastaan hänestä tiedäkään.
– Hän ei pystynyt pitämään huolta minusta ja oli päättänyt jo ymmärtääkseni aiemmin, että antaa minut adoptioon. Hän halusi minulle hyvän elämän, mitä ei silloin itse kokenut pystyvänsä antamaan, Noora kuvailee.
"En ole äidistäni syntynyt, mutta hän on silti äitini"
Kun vanhemmat kertoivat adoptiosta, Noora oli 6-vuotias. Se ihmetytti, mutta samalla ei tuntunut miltään.



