Mistä on kyse, kun lautanen täyttyy seisovassa pöydässäkin lähinnä lihapullista ja muussista ja vihannekset närpitään annoksesta pois? Tutkijatohtori Antti Knaapila perehdyttää nirsouden ja ruokaneofobian syihin ja seurauksiin.
”Eikö aikuinen ihminen voi hymyillen niellä ruokaansa vaikkei herkkua olisikaan??!”
”Voihan sen niellä mutta haluatko katsella oksennusta pöydälläsi? En minä ainakaan ja siksi jätän syömättä ne mitkä oksettaa.” (Kaksplus.fi-keskustelupalsta, 23.2.2011)
Jokainen lienee kohdannut tai tuntee lähipiirissään henkilöitä, joiden ruokarepertuaari on rajoittuneempi kuin toisten. Kansankielellä heistä puhutaan nirsoina.
– Nirsous on ruokien välttelyä siksi, että niissä on maun, hajun tai rakenteen kaltaisia aistein havaittavia ominaisuuksia, joista ei tykätä tai joita jopa inhotaan, tutkijatohtori Antti Knaapila Turun yliopistosta sanoo.
Onko kyseessä siis asennevamma – ihminen valitsee olla kranttu – eikä mikään aistiyliherkkyys?
– Molempia. Kyllä aistit ovat siellä taustalla, ja ihminen voi oikeasti olla hyvin herkkä joillekin mauille tai hajuille. Jotkut kokevat esimerkiksi kasvisten sisältämät karvaat tai pistävät yhdisteet erittäin voimakkaina.
– Usein nirsojen välttelemät yhdisteet ovat sellaisia, jotka kaikki ihmiset kokisivat epämiellyttävinä, jos ne olisivat ruoassa hyvin voimakkaasti esillä. Kun kulttuurisesti on tapana tehdä vaikka tietyn vahvuista kahvia, niin jollekin aistiherkemmälle se voi olla jo liian karvasta.
Toisaalta nirsoudelta vaikuttavan toiminnan taustalla voi olla myös jotain biologista, nimittäin ruokaneofobia.
– Siinä, missä nirso välttelee tuttuja ruokia pahan maun takia, ruokaneofoobikko välttelee uusia ruokia, koska ei tiedä, miltä ne maistuvat. Hän ei halua ottaa riskiä, että maku olisikin epämiellyttävä.
– Jos minä esimerkiksi välttelen fetajuustoa ja oliiveja muun kuin uutuudenpelon takia, se on ihan puhdasta nirsoutta. Mutta jos menen Aasiaan enkä halua maistaa lihatiskissä tarjolla olevaa tuntematonta eläintä tai elintä, vaikka saisin luotettavasta lähteestä tiedon, että sitä on ihan OK syödä, niin se on enemmänkin ruokaneofobiaa.
