Hissiyhtiö Koneen omistajasukuun kuulunut mediavaikuttaja Niklas Herlin on kuollut 53-vuotiaana. Hän kirjoitti vielä alle kuukausi ennen kuolemaansa blogikirjoituksen Uuteen Suomeen, jossa hän muistelee 30 vuotista uraansa toimittajana. Uusi Suomi on osa Alma Mediaa, jonka hallituksen jäsen Herlin myös oli.
– Syyskuun 21. 2017 olen ollut alan mies 30 vuotta, Herlin muisteli kirjoituksessaan.
Herlin aloitti toimittajan uransa Kauppalehdessä tuona päivänä vuonna 1987. Kauppalehden jälkeen hän työskenteli Suomen Kuvalehdelle ja Ilta-Sanomille, kunnes vuonna 2001 jäi freelanceriksi.
Blogikirjoituksessaan Herlin esittelee kuusi ajatusta, joita hänellä oli mielessään journalismista ja mediasta.
Suorat lainaukset Herlinin kirjoituksesta:
1. Välineet ovat muuttuneet ja kehittyneet, vaikka olenkin ensimmäistä toimittajasukupolvea, joka ei työnsä takia kirjoituskonetta käyttänyt.
2. Ihmiset ovat samanlaisia ja kiinnostuneet samoista asioista kuin ennenkin.
3. Toimituksissa kiinnostutaan vieläkin niistä asioista, jotka kiinnostavat toimittajia ja heidän lähipiiriään. Tässä asiassa on menty Suomessa oikeaan suuntaan. Asiakastakin mietitään.
4. Toimittajat ovat kusipäisiä, juoppoja ja neurootikkoja. Varsinkin tässä asiassa on menty paljon parempaan suuntaan 30 vuodessa. Tänään nuori toimittaja joutuu paiskimaan tosissaan töitä saadakseen niitä edes kokeilla ja pysymään selvin päin koko päivän. 30 vuotta sitten olin erikoinen friikki, koska olin ahkera.
5. Jokaisena vuonna Suomessa on vallinnut suurempi sananvapaus kuin edellisenä. Siitä pitää kiittää monia tahoja, mutta enimmin niitä, jotka kukistivat kommunismin. Ja demokratiaa muutenkin; etujärjestöjen mediavaltaa on saatu suitsittua.
6. Suomessa oli hieno ja vertailun kestävä journalismi. Täytyy olla kiitollinen siitä, että sen kanssa on saanut painia hyvät ja pahat ottelut 30 vuotta, muutenkin kuin katsomossa.
Erikoiskiitos kaikille päiväkirjaa kirjoittaville
Herlin myös kiittää kirjoituksensa lopussa kolmea ihmistä: edesmenneitä Hannu Olkiluotoa ja Hannu Savolaa sekä elossa olevaa Tapani Ruokasta. Nämä henkilöt pestasivat hänet toimittajaksi.
Lisäksi hän antaa erikoiskiitoksen kaikille, jotka pitävät päiväkirjaa tai vastaavaa. Hän itse tajusi 30-vuotisen merkkipäivänsä lähestymisen silloisen vaimonsa muistikirjoista.
– Olimme nuorena parina alle vuoden ikäisen tyttäremme kanssa viikon Etelä-Ranskassa, viime viikon vietin siellä kolmekymppisen tyttäreni kanssa, tytärkin on entisellään, vaikka tavallaan muuttunut.