Kyselyssämme synnyttäneet paljastivat, miten kumppani käyttäytyi synnytyksen aikana.
Kerroimme aiemmin siitä, miten kumppani voi osallistua synnytyskokemukseen ja auttaa siinä. Aina kaikki ei kuitenkaan mene putkeen...
Kyselyssämme synnyttäneet paljastivat, miten kumppani käyttäytyi synnytyksen aikana!
Lue myös: Äidit paljastavat, miten isät käyttäytyvät synnytyksessä: "Kun hän veti puhelimensa esiin, sähisin hänelle"
"Minulla oli vaikea synnytys ja sain niin pahat repeämät, että minut vietiin leikkaussaliin tikattavaksi. Leikkaussalissa ja heräämössä vierähti muutama tunti, ennen kuin pääsin vauvan luo. Vauva oli nukkunut tuon ajan isänsä sylissä. Kun sitten pääsin perhehuoneeseen ja sain vauvan rinnalleni, alkoi isä valittaa, että kylläpä hänellä puutui käsi, kun hän piti vauvaa niin pitkään sylissä. Minä olin synnyttänyt 36 tuntia ja makasin sänkypotilaana. En saanut nousta istumaan, enkä pystynyt istumaan kunnolla moneen kuukauteen synnytyksen jälkeen. Isä valitti kipeää kättänsä kaikki ne kolme päivää, jotka vietimme synnytyslaitoksella. Olen iloinen, että voin nykyään kutsua tuota miestä exäksi."
– Ei nimimerkkiä
"Synnytystä oli käynnistelty jo useampi päivä. H-hetki lähestyi ja supistukset olivat kuin sarjatulta. Kätilöä ei huoneessa ollut vuoron vaihtumisen vuoksi. Olimme kahdestaan uudessa, ehkä jopa pelottavassa tilanteessa. Mitäpä mies tuumasi "ehdin vielä tupakalle". "Et sa...na lähde minnekkään" sain minä ärjäistyä, pelätessäni vauvan syntyvän ollessani ypöyksin. Juu kyllä, mies jäi vierelleni, oli synnytyksessä suurena apuna ja tukena loppuun asti. "
– Nimimerkki Matilda
"(Kumppani) pelasi läppärillä jalkapalloa ja lätisi kännykällänsä koko ajan, ja jätti kesken synnytyksen yksin."
–Nimimerkki Yksi muiden joukossa
"Puhelinta näprättiin, pelattiin jopa ponnistusvaiheessa. Pyysin lasia vettä, johon vastaus oli, että 'odota' ja 'onhan tossa toi kätilö'. Kumminkin oli jo toisen lapsen syntymä kyseessä. En saanut pitää kädestä, vaikka kuinka olisin halunnut, mies ei tahtonut."
– Nimimerkki Rmt
"Odottaessani ensimmäistä lastamme verenpaineeni kohosi korkeisiin lukemiin. Asia huomattiin äitipolilla käydessäni, viikkoja oli silloin 36, sain lähetteen saman tien. Synnytys käynnistettiin noin viikon sisällä, iltapäivällä klo 13. Kaiken kaikkiaan synnytys kesti kello viiteen asti. Mieheni viihtyi vierelläni iltapäivän kysellen, koska vauva syntyy, sen jälkeen hän käväisi muutaman kerran kahviossa. Iltaa kohti häntä alkoi väsyttämään, niin hän kävi kysymässä kätilöiltä, voisiko hän mennä jonnekin nukkumaan ja pyysi, että hänet tullaan sitten herättämään, kun jotain alkaa tapahtumamaan. Yksin siinä tuskailin kaikki ne tunnit. Päätin samalla, että jos vielä tulee muita lapsia, niin miestäni en ainakaan ota enää mukaan. Synnytin kolme tervettä, ihanaa lasta ilman mieheni tukea."
– Nimimerkki Stiina
"Olin synnyttämässä, kun mieheni otti selfien meistä, hymyili leveästi, minä näytin v*ttuuntuneella naamalla keskaria."
– Ei nimimerkkiä
"Mies totesi olevansa väsynyt ja lähtevänsä kotiin. Itse olin valvonut siihen mennessä ainakin 36 tuntia ja supistukset olivat ihan hirveät. Onneksi kätilö tuli siinä vaiheessa toteamaan, että voimme lähteä synnyttämään. Vielä sieltäkin mies totesi kuitenkin lähtevänsä hakemaan ruokaa. Ehtihän se Mäkkärin parkkipaikalle asti, kun soitto kävi, että vauva olisi tulossa."
– Ei olla enää yhdessä.
Onneksi ihaniakin tarinoita löytyy!
"Minun lasteni isä on ollut aina synnytyksissä (2) läsnä, kysynyt reilusti, kuinka voisi auttaa ja tehnyt sen, mitä olen pyytänyt. Ei koskaan ole yrittänyt ylisuorittaa, vaan ollut hiljaa ja kuunnellut minua, mutta halannut, pitänyt kiinni jopa niin, että roikun käsien varassa hänen kaulassa tuskissani. (hän on) minun tukikallioni aina, vaikka ollaankin erottu. Paras mies tueksi ja ihanien lastemme isä, kiitos hänelle!"
– Nimimerkki Viertiö
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.