Sanna ei ole ruma eikä ylipainoinen. Hän on itse asiassa aika vetävän näköinen nainen. Itsevarmuus paistaa tämän naisen olemuksesta ja hän vaikuttaa huumorintajuiselta ja hauskalta. Silti Sanna ei seurustele, eikä haaveile perheestä tai satuhäistä. Hän on onnellinen ja tyytyväinen sinkkuuteensa, mutta myöntää silti, että hänelläkin on tarpeita, jotka voi tyydyttää vain toisen ihmisen tarjoama lämpö ja läheisyys.
Sanna on 36-vuotias menestyvä uranainen. Hän kertoo Helmelle, miksi hän on turvautunut maksullisten miesten palveluihin.
Sanna ei ole ostanut seuraa normaaliin illanviettoon vaan kyse on ollut seksin ostamisesta.
– Maksoin miehen seurasta 150 euroa. Hinta saattaa kuulostaa aika pahalta, mutta halusin ostaa myös laatua. Sopimus ei ollut mikään puolen tunnin pano millä lopputuloksella tahansa, vaan mies lupasi tyydyttää minut. Orgasmiahan tässä oltiin hakemassa, kertoo Sanna.
Sanna miettii, mitä pahaa seksin ostamisessa on. Miksi sitä niin usein häpeillään ja miksi sitä moralisoidaan? Hän tunnustaa myös, että naiseen, joka ostaa seksipalveluita, suhtaudutaan paremmin kuin mieheen.
– Mies myy vapaaehtoisesti palveluksiaan ja minä haluan omasta vapaasta tahdostani niitä ostaa, Sanna toteaa. – Totta kai käytän aina kumia, joten siinäkin mielessä pitäisi olla turvallista.
– Jos kyse on puhtaasti ostajan ja myyjän välisestä sopimuksesta, olivat osapuolet sitten miehiä tai naisia, asia on mielestäni ihan ok. Aivan eri asia on, jos kuvioissa on jotain sutenöörejä tai ihmiskauppaa. Mielestäni näitä ei pitäisi sotkea keskenään!
