Jokaisen elämään kuuluvat ajoittaiset alamäet, huonot päivät ja uupumus. Nykypäivänä masennus-sairaudesta puhutaan professorin mukaan niin paljon, että tavallista alakuloa pidetään toisinaan masennuksena. Läheisellä voikin olla täysi työ pohtia, mistä on kyse, ja miten asiaan tulisi reagoida.
Masennuksen oireita ovat aina alakuloisuus ja mielialan lasku. Alakuloisuus ei kuitenkaan riitä siihen, että lääketieteessä puhutaan masennuksesta. Psykiatrian professori Jouko Lönnqvist kertoo, että masennukseen liittyy kiinnostuksen ja mielihyvän puute lähes kaikkea toimintaa kohtaan.
– Mikään ei maistu tai huvita, on etääntynyt arkipäivän myönteisyydestä, Lönnqvist selittää.
Lönnqvist huomauttaa, että on normaalia reagoida elämässä kohtaavaan kriisitilanteeseen surullisella mielialalla. Masennuksen ja normaalin alakulon tai kriisitilanteen eroiksi hän luettelee tilanteen keston – masennuksessa vähintään kaksi viikkoa, usein kuukausia – voimakkuuden ja sävyn.
– Masennus on yleensä poikkeava ja vähän erikoinen tila, johon ulkopuolinen kiinnittää usein huomiota. Suruun ja alakuloon osataan normaalisti eläytyä, sillä se on kaikille yleistä.
Jos alakuloa ei pysty millään tavalla ymmärtämään, on siis syytä huolestua läheisestä. Toinen hälyttävä merkki on toimintakyvyn heikkeneminen.
– Mielihyvän menetystä seuraava askel on, ettei jaksa tehdä mitään eikä työ suju ja tilanne kestää pitkään. Myös silloin, jos ihminen ei jaksa syödä, laihtuu voimakkaasti, ei huolehdi itsestään tai on hoitamaton äärimmäisyyksiin asti, kyse on vakavasta masennuksesta, Lönnqvist luettelee.
– Muita oireita ovat huonolaatuinen uni ja hajamielisyys. Vaikeasti masentunut voi vaikuttaa jopa dementoituneelta.
