Mielenterveysongelmat ovat yleistyneet Suomessa viime vuosina voimakkaasti. Moni kärsii tilanteesta välillisesti.
Suomessa on arviolta puoli miljoonaa mielenterveysomaista, jotka kärsivät välillisesti silloin, kun oma läheinen oireilee tai sairastaa psyykkisesti. Asiasta keskusteltiin lokakuussa Huomenta Suomen aamussa.
– Kuka tahansa meistä voi olla mielenterveysomainen, kertoo FinFamin toiminnanjohtaja Tiina Puranen.
Mielenterveysomaiset voivat olla mielenterveyden häiriöistä kärsivän vanhempia, puolisoita ja lapsia. Se voi olla myös naapuri tai työkaveri työpaikalla.
Usein on helpompi puhua avoimemmin siitä, jos läheinen sairastuu esimerkiksi syöpään. Mielenterveysongelmista kärsivä voi myös itse rajoittaa sitä, miten haastavasta ja häpeääkin herättävästä tilanteesta saa puhua.
– Siihen saattaa liittyä stigmaa, että miten siitä voi puhua, Väestöliiton Parisuhdekeskus Katajan asiantuntija Niina Vilkman kertoo.
Lue myös: Näin Suomessa kehitetty myssyhoito auttaa masennuspotilaita – voi jopa korvata lääkkeet
Läheinenkin voi sairastua
Lasten ja nuorten kehityssuunta on monien arvioiden mukaan huolestuttava. Jopa 20–25 prosenttia nuorista kärsii jonkinlaisista mielenterveyden häiriöistä.
Jopa 63 prosenttia mielenterveysomaisena toimivista vanhemmista puolestaan itse kokee psyykkistä kuormitusta, jopa masennus- ja ahdistusoireilua.
Mielenterveysomainen on usein vastuussa monesta eri elämän osa-alueesta. Arjen pyörityksen lisäksi voi olla tarvetta kyetä olemaan läheiselle myös terapeutti, farmaseutti, lääkäri, siivooja ja kodinhoitaja. On vaikea olla puhtaasti vain isä, äiti tai puoliso.
– Rajan vetäminen on todella vaikeaa. Kun on läheinen, joka sairastaa, niin haluat tehdä kaikkesi ja huolehtia, että hänellä on kaikki hyvin, Vilkman kertoo.
Läheisillä on kohonnut riski sairastua itse mielenterveyden eri ongelmiin. Oma tarve jää hattuhyllylle, eikä apua osata hakea ajoissa.
Lue myös: Naiset saavat eniten mielenterveysdiagnooseja
Hälytysmerkki
Omaisen kannattaa omassa jaksamisessa kiinnittää huomiota erääseen selvään hälytysmerkkiin.
– Jos siitä omasta tekemisestä ja elämisestä katoaa ilo ja toiveikkuus, niin ne ovat merkkejä, joissa kannattaa havahtua ja pohtia, että mistä on kyse, Vilkman kertoo.
Ei kannata sivuuttaa sitä, jos ystävät ja ulkopuoliset tuttavat alkavat kyselemään omasta jaksamisesta ja mielentilasta. Huoli on syytä ottaa todesta.
– Moni ei enää sitä näe, millaiseen sudenkuoppaan on tipahtanut, kun ei enää jaksa, Puranen toteaa.