Näin toimii suomalainen uskonlahko

Työn on tehnyt Diakonia-ammattikorkeakoululle sosionomin ammattikorkeakoulututkintoa suorittava Inkeri Rannila, joka kertoo osallistuneensa aikanaan uskonnollisen yhteisön toimintaan myös itse. Tutkimus perustuu yli kahdenkymmenen yhteisöstä eronneen henkilön kertomuksiin.

Rannila ei työssään paljasta lahkon nimeä, mutta yhtäläisyys espoolaisen Tapani Koivuniemen perustamaan uskonnolliseen yhteisöön on ilmeinen.

Koivuniemi itse on kiistänyt julkisuudessa lahkon olemassaolon. Opinnäytetyöhön haastatellut entiset lahkolaiset kuitenkin kertovat muuta. Yhteisö oli hierarkkinen, tiivis ja muulta maailmalta suljettu. Se perustui johtajan näkemyksiin siitä, miten Jumalan sanaa tulisi yhteisön toiminnassa toteuttaa.

Johtaja "Paavalin seuraaja"

Johtajan opetukset olivat hyvin keskeisessä asemassa. Tutkimuksen mukaan niiden pohjalta elettiin arkielämää, ystävyyssuhteita, Jumala-suhdetta ja tehtiin koko elämänpiiriä koskevia ratkaisuja. Niiden mukaisesti järjesteltiin parisuhdetta ja muodostettiin koko arvomaailma.

Tutkimuksessa kerrotaan, että liikkeen johtaja näki itsensä Paavalin seuraajana ja nosti itseensä yhtä merkittävään rooliin kuin kuningas Daavid kristinuskon kertomuksissa.

Yhteisöön liityttiin nuorena. Eniten liittymispäätökseen vaikuttivat muut lahkon jäsenet, jotka vakuuttivat käytöksellään. Koivuniemeläiset olivat iloisia, ystävällisiä, kohteliaita, auttavaisia ja hyvin kasvatettuja. He tuntuivat löytäneen syvällisemmän ja tiiviimmän uskonnollisen yhteyden kuin mitä virallisella kirkolla oli tarjota.

Alkuvaiheessa lahko toimi seurakunnan tiloissa. Lahkon alkuvuosina opetukset olivat samankaltaisia muiden herätyskristillisten yhteisöjen kanssa.

Parannus ja läskit

Vuodesta 1994 lähtien koivuniemeläiset saivat erilaisia neuvoja "pyhityksen ja parannuksen" suorittamiseen. Vuosien varrella parannusta tehtiin muun muassa painon suhteen.

Vuoteen 2006 mennessä laihuudesta olikin tullut yhteisön arvomaailmassa tavoiteltava ihanne, jonka toteutumista edellytettiin ja valvottiin. Seurauksena läskinvastaisesta kampanjasta monet yhteisön jäsenet laihtuivat vaarallisen alipainoisiksi.

Johtajan mukaan ylipaino oli "ruumiin tuhoamista, ensimmäisen luokan syntiä". Entisten jäsenten muistiinpanojen mukaan johtaja muun muassa kehotti alaisiaan kysymään itseltään, "kuinka moni jää tulematta pelastukseen läskikilojemme takia".

Mies on perheen pää

Vaimon tehtävä oli toimia perheen pään eli aviomiehensä alaisena. Yhteisössä panostettiin muun muassa kotien siisteyteen ja naisten ulkonäköön. Naisen asemaa perusteltiin muun muassa vanhasta testamentista löytyvillä raamatunkohdilla, joissa mies hallitsee perhettään.

Lahkon sisälle syntyneet perheet elivät täydellisesti eristyksissä muusta maailmasta. "Mitä yhteistä on uskottomalla ja uskovalla? Ei mitään. Jos varjelen itseni ja kaveripiirini niin varjelen siis myös lapseni", todettiin Koivuniemen laatimassa Lastenkasvatuksen opetussarjassa vuonna 1996.

Irtautuvat tarvitsevat apua

Kiistellyn Koivuniemen lahkon toiminta jatkuu edelleen. Rannila pohtii, miten hyvin tiiviin ja sisäänpäin kääntyneen lahkon toimintaan pitäisi diakonisessa työssä suhtautua.

Tärkeää on auttaa lahkosta vapaaehtoisesti irtautuvia, jotka menettävät lahkon myötä koko elinpiirinsä.

- Entisten jäsenten kirjoituksista ilmenee, kuinka eri ihmisten kokemukset ovat yksilöllisiä, ja avuntarve myös erilainen.

Ex-lahkolaiset kertovat: Ahdistus jäi usein "möykkynä" sisälleni