Naisen alistamista, sairaalloista laihdutusta ja lasten eristämistä muusta maailmasta. Tänään julkaistu opinnäytetyö kertoo Espoossa useiden vuosikymmenen ajan toimineen Koivuniemen lahkon taustoista ja toiminnasta sekä siitä, miten kymmenet ihmiset ovat vuosien varrella kamppailleet irtautuakseen yhteisön toiminnasta.
Työn on tehnyt Diakonia-ammattikorkeakoululle sosionomin ammattikorkeakoulututkintoa suorittava Inkeri Rannila, joka kertoo osallistuneensa aikanaan uskonnollisen yhteisön toimintaan myös itse. Tutkimus perustuu yli kahdenkymmenen yhteisöstä eronneen henkilön kertomuksiin.
Rannila ei työssään paljasta lahkon nimeä, mutta yhtäläisyys espoolaisen Tapani Koivuniemen perustamaan uskonnolliseen yhteisöön on ilmeinen.
Koivuniemi itse on kiistänyt julkisuudessa lahkon olemassaolon. Opinnäytetyöhön haastatellut entiset lahkolaiset kuitenkin kertovat muuta. Yhteisö oli hierarkkinen, tiivis ja muulta maailmalta suljettu. Se perustui johtajan näkemyksiin siitä, miten Jumalan sanaa tulisi yhteisön toiminnassa toteuttaa.
Johtaja "Paavalin seuraaja"
Johtajan opetukset olivat hyvin keskeisessä asemassa. Tutkimuksen mukaan niiden pohjalta elettiin arkielämää, ystävyyssuhteita, Jumala-suhdetta ja tehtiin koko elämänpiiriä koskevia ratkaisuja. Niiden mukaisesti järjesteltiin parisuhdetta ja muodostettiin koko arvomaailma.
Tutkimuksessa kerrotaan, että liikkeen johtaja näki itsensä Paavalin seuraajana ja nosti itseensä yhtä merkittävään rooliin kuin kuningas Daavid kristinuskon kertomuksissa.