Inkeri Rannilan opinnäytetyö Diakonia ammattikorkeakouluun on herättänyt laajaa kiinnostusta mediassa. Rannila on haastatellut tutkimukseensa 22:ta suomalaisesta uskonlahkosta eronnutta henkilöä. Rannilla itse ei halua kertoa mistä uskonlahkosta on kyse. Kirjoituksista löytyy kuitenkin useita yhtäläisyyksiä Tapani Koivuniemen johtamaan uskonyhteisöön.
Inkeri Rannilan opinnäytetutkimuksessa uskonnollisesta lahkosta irrottautuneet saivat kertoa omista kokemuksistaan kirjoitelmissa. Rannilan tavoitteena oli, että tutkimukseen osallistuneet saivat kertoa kokemuksistaan avoimesti, ilman tutkijan tulkintaa.
Monet tutkimukseen osallistuneet kertovat tunteneensa olonsa lämpimästi tervetulleiksi lahkoon, mutta aikaa myöten toiminnasta katosi ilo. Useat kokivat, että bisnes nousi uskontoa tärkeämmäksi asiaksi ja opetusten ja työolojen kyseenalaistaminen oli mahdotonta ja ei-toivottua. Moni kärsi myös psyykkisistä ongelmista lahkossa ollessaan ja sieltä lähdettyään.
Seuraavassa otteita lahkosta irrottautuneiden kirjoitelmista.
Naiseudesta
"Ykkösjoukkueessa opetettiin, että vaimon tulee olla miehelle alamainen ja totella kaikessa. Myös johtajan vaimoa käytettiin esimerkkinä, kuinka hän tekee kotona kaikki kotityöt. Otin tämän itse vakavasti ja yritin selviytyä kiireisestä elämästämme tekemällä lähes kaikki kotityöt, vaikka kävin töissä. Elämä oli stressaavaa ja se näkyi terveydessäni. Atooppinen ihoni oli tosi huonossa kunnossa."
"Naiset olivat hirveän hillittyjä, rauhallisia ja puhuivat hiljaa. Näytti siltä, että piti pukeutua hameeseen, lyhyeen sellaiseen. Minusta tuntui siltä, että minun piti olla sellainen kuin ne muut naiset."
"Samaan aikaan vaimolla tuli seinä vastaan naisten touhuissa. Häneltä vaadittiin kaiken maailman piireissä käymistä sairaan lapsen kanssa, issiaksen kanssa, yliväsyneenä ym.ym. Kun hän sitten ei mennyt, joka paikkaan, tuomio oli selvä. Hän ei ole kunnolla sitoutunut."
"Pyhästä suunannosta"
"Pahimpia aikoja elin mielenterveyteni kannalta silloin, kun johtaja lanseerasi nk. "pyhän suunannon". En voinut alkuun sulattaa sitä ollenkaan. Minua yökötti nähdä, mitä jotkut Ykkösjoukkueen jäsenet tekivät keskenään. Olin nuori äiti ja leikkipuistossa ajattelin, että kannoin hirvittävää salaisuutta sisälläni."