Elokuvaohjaaja ja taiteilija Kaija Juurikkala kykenee saamaan yhteyden edesmenneiden ihmisten henkiin. Kun Kaija hyväksyi kuudennen aistinsa, hän alkoi saada viestejä äkillisesti kuolleilta lapsilta. Kuinka kuolleiden kanssa kommunikoidaan?
– Isäni kuoli vuonna 1986. Seuraavina vuosina aloin kuulla koputuksia. Tunsin, että se oli isäni, mutta en ollut valmis. Se oli suorastaan karmivaa, pelkäsin tulevani hulluksi, Kaija Juurikkala muistelee ensimmäistä kokemustaan yhteydenotosta rajan takaa.
Hän oli varmistanut mieheltäänkin, ettei tämä kuullut samoja koputuksia.
Yhteyttä otti sittemmin myös hänen menehtynyt ystävänsä.
– Kuollut lapsuudenystäväni halusi lähettää terveisiä miehelleen. Se oli vielä pelottavampaa, koska minun piti viedä hänen viestinsä vieraalle ihmiselle. Jos ymmärsinkin väärin? Tehtävä tuntui liian suurelta.
Kun Kaija lopulta oli valmis hyväksymään kuudennen aistinsa, hän kertoo alkaneensa saada yhteydenottoja lisääkin.
– Opettelin ensimmäiseksi sanomaan ei, että en ole käytettävissä. Kun aloin sanoa kyllä, mitä asiaa, kuka olet, niin yllättäen he olivat aluksi kaikki väkivaltaisesti, äkillisesti kuolleita lapsia.
"Hei hei, isä"
Kaija kertoo, kuinka eräs äkisti kuollut lapsi otti häneen yhteyttä, kun hän oli imettämässä vauvaansa.
– Näin, että vauva katsoo tyhjyyteen ja kiinnitin huomioni samaan pisteeseen. Suljin silmät ja sormeni alkoivat liikkua. Avatessani silmät näin hämärässä varjokuvan, koiran, jonka suu haukahti "hei hei, isä", Kaija kuvailee.
– Intuitioni kertoo, kenelle viesti on tarkoitettu. Intuition kyky on ääretön, aivan huikea. Vastaanottaja ymmärtää ja liikuttuu aina, vaikka itse olisin ihan pihalla. Kun kirjoitin Kolilla omistuskirjoitusviestejä Sielun muotokuvia -kirjoihini, monet itkivät lukiessaan pienen tekstin, vain lauseen.
