Einlant, Finlandi, Finlandia. Suomea on kuvattu kartoissa historian saatoissa monilla eri nimillä. Ensimmäisen kerran Suomi näkyy kartassa lähes itsensä näköisenä 1620-luvulla. Maamme kaukainen sijainti pohjoisessa on asettanut haasteensa kartantekijöille.
– Suomi alkoi näkyä maailmankartoilla heti, kun siitä tihkui tietoa kartantekijöille eli liki samaan aikaan kuin koko Skandinavia. Painetussa maailmankartassa Suomella oli oma paikkansa ensimmäisen kerran tiettävästi vuonna 1482, kun Klaudios Ptolemaioksen Geographia-teoksesta julkaistuun painokseen lisättiin Skandinaviaa kuvaava uloke pohjoiseen, tutkija Leena Miekkavaara kertoo.
Uloke perustui samassa teoksessa olevaan ensimmäiseen painettuun Pohjoismaiden karttaan, jossa Suomen nimi oli muodossa Einlant. Kyseinen kartta puolestaan perustui tanskalaisen Claudius Clavuksen vuonna 1427 käsin tekemään Pohjoismaiden karttaan. Siinä vastaavalla paikalla oli nimi Finlandi.
– Clavuksen kartan myötä alue muuntui saaresta itä-länsisuuntaiseksi niemimaaksi, jonka itäosassa Suomi oli.
– Omana niemimaanaan maailmankartassa Suomi esiintyi tiettävästi ensimmäisen kerran – nimellä Finlandia – alankomaalais-saksalaisen Gerardus Mercatorin Orbis imago -kartassa vuonna 1538. Mercator oli ensimmäinen, joka suhtautui lähteisiinsä kriittisesti, joten hänen aikanaan kartanteko nousi tieteelliselle tasolle.
Vuodesta 1540 lähtien Suomi alkoi näkyä liki kaikissa "viimeisiin tietoihin perustuvissa" maailmankartoissa.
– Kartat perustuivat vuoroin baijerilaisen ja ruotsalaisen Pohjoismaiden karttoihin. Niissä näkyi myös useita suomalaisia paikannimiä. Zieglerin vuonna 1532 ilmestyneessä kartassa Suomi oli neliömäinen ja Olaus Magnuksen vuonna 1539 ilmestyneessä suippo, "kolmiomainen" niemimaa. Olaus Magnuksen kartan ansiosta Pohjolan karttakuva muuttui ratkaisevasti oikeammaksi.
