Helsingin Sanomat julkaisi aivan äskettäin jutun siitä, että poliisille ollaan kaavailemassa lisää valtuuksia, jotka mahdollistaisivat joidenkin potilastietojen saamisen. Jutun otsikko sai nopeasti kommentaattoreita ja keskusteluja muun muassa televisioon. Myös yleisöosastokirjoitukset rävähtivät liekkeihin ja niitä hallitsi selvästi tietämättömyys, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Juha Rautaheimo.
Vain otsikot oli luettu. Tietenkin eduskunnan käytävillä haastateltiin eri puolueiden lääkärikansanedustajia, jotka suhtautuivat ajatukseen varsin skeptisesti ja oikeusoppineet tietenkin olivat hyvin kriittisiä.
Yhdistävänä tekijänä monilla kommentaattoreilla ja toimittajillakin näytti olevan se, että oltiin pääasiassa vasta lehtitietojen varassa. Ei ollut vielä ehditty selvittää sitä, mitä ollaan suunnittelemassa. Se näkyi asenteellisuutena.
Itselläni on vuosien varrelta runsaasti kokemuksia tietojen saamisesta ja myös vaihtamisesta terveydenhuollon kanssa.
Enimmäkseen yhteystyö on sujunut asiallisesti ja hyvinkin. Joitakin ääriesimerkkejä byrokratiasta ja jopa absurdista jääräpäisyydestä sekä periaatteellisuudesta voisin kertoa moniakin.
"Ei varmasti olla kaavailemassa pääteyhteyttä..."
No antaa tämän keskustelun nyt velloa aikansa, ehkäpä sieltä lopulta löytyy myös järjen ääni, eikä yksisilmäisyys vain yksityisyyden suojan lisämuuraamiseksi.
Sanottakoon se nyt varsin selvästi, että poliisille ei varmaankaan olla kaavailemassa omaa pääteyhteyttä ihmisten terveystietoihin. Ihan muustahan tässä on kysymys. Hyvähän tästä on keskustella ja oikeusvaltiossa näin pitääkin olla.
Vilkas keskustelu on nyt palautunut uomiinsa. On ehkä varsin hyvä, että pykälänikkaroinnista tässä vaiheessa luovuttiin ja päätettiin ryhtyä täsmentämään ohjeita.
Ohjeiden ja menettelytapojen pitäisi olla käytännössä samat kaikkialla Suomessa. Hommahan toimii suhteellisen hyvin nytkin, jos vaan tahtoa ja ymmärrystä löytyy. Tässä on kyse varsin monien intressitahojen ja myös vakavien rikosten ennalta estämisen asiasta.