Pyhtään epätavallisen graavi murha ei saanut järjellistä selitystä. Syylliseksi paljastui lukiolaispoika.
Itä-Uudenmaan käräjäoikeus antoi torstaina tuomionsa Pyhtään henkirikoksesta marraskuulta 2023. Tekohetkellä 15-vuotias nuorukainen tuomittiin 11 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen murhasta.
Vankeusrangaistuksen lisäksi nuori tuomittiin maksamaan nelikymppisen uhrin äidille ja lapselle kummallekin 20 000 euron korvaukset.
Tapaus tuli virkavallan tietoon, kun alakouluikäinen pikkupoika löysi uhrin ruumiin. Poliisitutkinnan aikana vangittiin teosta epäiltynä jopa väärä mies, ennen kun todellinen tekijä paljastui.
Poliisi sai torstaina 2. marraskuuta ilmoituksen Pyhtäällä omakotitalon piha-alueella löytyneestä vainajasta.MTV
Rikos oli poikkeuksellinen, sillä rikoksen uhri oli tiettävästi tuomitulle täysi vieras. Tekijä tunkeutui nukkuvan uhrin omakotitaloon lukitsemattoman takaoven kautta ja aloitti yläkerrassa sijaitsevassa makuuhuoneessa poikkeuksellisen raa’an väkivallan. Teossa käytettiin vesuria.
Vähissä vaatteissa ja kengittä ollut uhri yritti paeta marraskuiseen yöhön, mutta poika jahtasi tätä ulos jatkaen väkivaltaa, jota oikeus kuvasi täysin silmittömäksi ja raa’aksi.
Väkivalta jatkui senkin jälkeen, kun poika oli lyönyt uhria takaapäin vesurilla takaraivoon niin, että uhri jäi kallo murtuneena makaamaan pihalle selälleen toimintakyvyttömänä. Oikeus kuvaili väkivallan jatkuvasti vahvistuneen ja sen olleen niin mittavaa, ettei uhria löydettäessä voinut enää tunnistaa kasvoiltaan. Poliisin ensimmäinen oletus paikalla oli, että uhri olisi surmattu esimerkiksi haulikolla tehdyllä kosketuslaukauksella.
Uhri kuoli kotinsa pihalle, josta poika raahasi tämän talon sivustalle palaten vielä asuntoon.
Oikeus luonnehti pojan nuoresta iästään osoittaneen huomattavaa päättäväisyyttä ja sitkeää surmaamispyrkimystä uhriin tehdyssä väkivallassa.
Poika piirsi mustan miehen, jota syytti murhan tekijäksi. Pojan kertomuksen mukaan hän oli ottanut miehen kyytiinsä ja maksua vastaan luvannut tälle kyydin. Paikalla hän olisikin joutunut todistamaan murhaa. Mitään näyttöä tällaisen miehen olemassaolosta tai osuudesta tekoon ei löydetty.Poliisi
Hän kertoi menneensä itsekin taloon sisään saadakseen tummaihoiselta mieheltä maksun autokyydistä, jonka oli tälle antanut, joutuakseen vain keskelle veristä henkirikosta.
Poika kertoi teon jälkeen siirtäneensä uhrin ruumiin suojaisampaan paikkaan henkirikoksen tekijän pakottamana ja hävittäneensä tekovälineen. Hän kertoi, että oli tunnekuohussa ja pelokas eikä uskaltanut kertoa näkemästään kenellekään.
– Ahdistuneena ja pelokkaana hän on pitänyt marraskuun 2023 tapahtumat salaisuutena ja pyrkinyt unohtamaan ne aina helmikuussa 2025 tapahtuneeseen kiinniottoonsa saakka, poika vastasi syytteisiin.
Pojan selitys rikoksen myöntämiselle ja myöhemmälle kiistolle oli, että hän olisi pelännyt todellisen tekijän kostoa.
– Ensikuulusteluissa hän on ollut pelokas, peläten kokemansa ja näkemänsä hirmuteon sekä tekijän uhkausten perusteella jopa henkensäkin puolesta, ja on luullut helpoimman tien ulospääsyyn olevan teon tunnustamisen, puolustuksen vastauksessa kerrotaan.
– Olisi joka tapauksessa täysin epäuskottavaa, että tavallinen 15-vuotias lukiolaispoika olisi lähtenyt yöllä autolla aivan tuntemattomaan osoitteeseen ja tuntemattoman henkilön kotiin surmaamistarkoituksessa, pojan vastauksessa todettiin.
Paikalta löydetyt kengänjäljet sopivat pojan käyttämiin kenkiin. Muita jälkiä ei paikalta löydetty.
Todisteina verijäljet, DNA, aktiivisuus ja kengät
Oikeudessa kuitenkin todettiin, että esimerkiksi uhrin kynnen alta löytyi pojan DNA:ta ja vastaavasti uhrin DNA:ta löytyi useista kohdista pojan takkia vielä yli vuosi rikoksen jälkeen. Käräjäoikeus piti erityisesti kynnen alla ollutta DNA:ta merkkinä siitä, että uhri yritti puolustautua pojan hyökkäystä vastaan.
Pojan DNA:ksi sopivia näytteitä tehtiin myös asunnon yläkerrasta uhrin sängystä, minkä lisäksi DNA:ta havaittiin myös muualla asunnossa paikoissa, joissa oli myös verta.
Paikalta ei löydetty muita kengänjälkiä kuin sellaisia, jotka sopivat pojan kenkiin. Myös pojan älylaitteen aktiivisuustiedot puhuivat fyysisesti aktiivisen yön puolesta, jollaiseksi väkivaltaista, takaa-ajoa sisältänyttä henkirikosta voisi luonnehtia.
Oikeus katsoi, että vaikka mikään yksittäinen todiste ei osoittanut varmuudella poikaa tekijäksi, katsoi se kokonaisuuden tukevan vahvasti ja luotettavasti päätelmää siitä, että poika oli murhan tekijä. Näin erityisesti, kun rikospaikalta ei löytynyt mitään jälkiä muista tekijöitä. Oikeus katsoikin, että pojan kertomuksista tuli vaikutelma, että hän muutti tarinaansa saadakseen sen sopimaan yhteen muuhun asian todisteisiin.
Poliisia kiinnostivat niin viestittely kuin väkivaltapelit
Oikeuden asiakirjoista käy ilmi, että teolle ei löytynyt motiivia. Se luonnehti tekoa täysin yllättäväksi ja tehdyn "vailla mitään järjellistä syytä".
– Teko on ollut täysin poikkeuksellinen ottaen huomioon, ettei asiassa ole käynyt ilmi mitään järkevää selitystä sille, miksi nuori vastaaja on tunkeutunut yöaikaan hänelle entuudestaan tuntemattoman uhrin kotiin, tuomiossa todettiin.
– Teon vaikuttimet ovat jääneet epäselviksi. Sosiaalitoimen, Rikosseuraamuslaitoksen tai muunkaan oikeudenkäynnissä käytettävissä olleen tiedon perusteella ei ole saatu järjellistä selitystä nyt kyseessä olevan kaltaiselle [pojan] ikään ja aikaisempaan henkilöhistoriaankin nähden täysin poikkeukselliselle teolle.
Oikeudessa puitiin jopa pojan videopeliharrastuksia. Poika oli pelannut muun muassa videopeliä, jossa pelaaja voi murtautua tuntemattomien ihmisten koteihin ja valita, kohdistaako näihin väkivaltaa.
– Käräjäoikeus ei ole pystynyt esitetyn todistelun perusteella riittävissä määrin vakuuttumaan siitä, että iältään nuori vain 15-vuotias [poika] olisi päätynyt syytteessä kuvattuun poikkeuksellisen väkivaltaiseen tekoon yksin tietokonepelin motivoimana, tuomiossa todettiin.
8:41Voivatko väkivaltapelit vääristää nuoren ymmärrystä todellisesta maailmasta? Miten väkivaltaiset somesisällöt vaikuttavat lapseen ja nuoreen? Katso oikeuspsykiatri Aissa Bahin koko haastattelu videolta.
Vastausta järjettömältä vaikuttavaan tekoon etsittiin myös mielentilatutkimuksesta. Oikeus kiinnitti huomiota siihen, miten poika vain yksittäisten poissaolojen jälkeen oli teon jälkeen palannut normaaliin elämäänsä ja jatkanut koulunkäyntiä, kertomatta tapahtuneesta kenellekään. Oikeus kiinnitti huomiota myös siihen, että poika oli kuulusteluissa kertonut tunteneensa olonsa tapahtumahetkellä muun muassa sumuiseksi ja sanonut ikään kuin kopion hänestä tehneen kaiken.
Mielenterveys ei kuitenkaan tuonut selitystä teolle. Pojalla katsottiin olleen tekojen aikana epäsosiaalinen käytöshäiriö ja ajankohtaisesti epäsosiaalinen persoonallisuus. Poika ei kuitenkaan ollut edes alentuneesti syyntakeinen, vaan hän pystyi arvioiden mukaan ymmärtämään ja harkitsemaan tekojaan.
Oikeus tuli siihen tulokseen, että poika oli valinnut uhrinsa täysin sattumanvaraisesti, eikä asuntoon menolle ollut muita syitä kuin tehdä siellä uhrille väkivaltaa. Niinpä hänet tuomittiin murhasta ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
Alaikäisenä murhasta tuomittuja ei tuomita elinkautiseen vankeusrangaistukseen vaan enintään 12 vuoden vankeuteen. Lisäksi 15–20-vuotiaina rikokseen ensikertalaisina syyllistyneet istuvat rangaistuksesta vankilassa vain kolmanneksen.
Ville Eklund on MTV Uutisten toimittaja, joka kirjoittaa erityisesti kotimaasta sekä rikos- ja oikeusteemoista. Voit lähettää hänelle juttuvinkkejä sähköpostitse.
