Moni vapinasta kärsivä pelkää turhaan Parkinsonin tautia – perintötekijöillä kuitenkin ilmeinen merkitys

Moni ikäihminen tai nuorempikin pelkää sairastavansa Parkinsonin tautia, kun kädet alkavat selittämättömästi vapista. Syynä voi kuitenkin olla Parkinsonin tautia huomattavasti yleisempi niin sanottu essentiaalinen vapina.

Tällaisesta vapinasta kärsii noin 5,5 prosenttia yli 40-vuotiaista suomalaisista. Koko väestöstä sitä arvellaan olevan noin prosentilla. Vaiva ei johdu toisesta sairaudesta tai ulkoisesta tekijästä.

Essentiaalinen vapina lisääntyy selvästi iän myötä, ja sitä on jopa joka viidennellä hyvin iäkkäällä, Suomen Parkinson-säätiöstä kerrotaan.

–  Tällaisen vapinan perimmäiset syyt ovat yhä hämärän peitossa, mutta perintötekijöillä on kuitenkin ilmeinen merkitys: yli puolet potilaista tietää vähintään yhdellä lähisukulaisellaan olevan vapinaa, neurologi ja Suomen Parkinson-säätiön hallituksen puheenjohtaja Seppo Kaakkola toteaa.

–  Ei ole näyttöä siitä, että essentiaalinen vapina olisi sairautena yleistynyt, mutta väestön eliniän nousun myötä potilasmäärä on todennäköisesti lisääntynyt ja lisääntyy tulevaisuudessakin.

Pahimmillaan vapisevat pää, vartalo ja äänikin

Essentiaalinen vapina on tyypillisesti käsien kannatusvapinaa, eli levossa sitä ei ole. Vaikeammissa tapauksissa myös pää, vartalo ja ääni vapisevat. Kaakkolan mukaan sairaus voi aiheuttaa jopa työkyvyttömyyttä esimerkiksi käsien tarkkuutta vaativissa ammateissa.

Suuri osa vastaanotolle hakeutuvista potilaista pelkää Kaakkolan mukaan Parkinsonin tautia. Parkinsonin taudissa noin 75 prosentilla potilaista on vapinaa, mutta tauti on kuitenkin selvästi essentiaalista vapinaa harvinaisempi.

Parkinsonin taudissa vapina ilmenee tyypillisesti levossa ja vähenee, kun käsillä tehdään jotakin.

Neurologian erikoislääkäri ja Oulun yliopiston kliininen opettaja Mikko Kärppä kertoo, että yli puolella potilaista essentiaalinen vapina on lievää ja suurin osa ei hakeudu lääkärin vastaanotolle. Silti noin 70 prosenttia kokee vaivan haittaavana. Tämä osoittaa sen, että myös lievän vapinan voidaan kokea heikentävän elämänlaatua.

–  Usein juuri sosiaalisissa tilanteissa ilmenevä haitta-aste määrittää vapinan vaikutuksen elämänlaatuun. Toinen merkittävä tekijä on se, miten vapina vaikuttaa jokapäiväisiin toimintoihin, esimerkiksi lasista juomiseen.

Stressi pahentaa vaivoja

Kun vaiva on lievä, sitä poteva ei välttämättä tarvitse lääkehoitoa. Lääkkeet eivät hidasta tai estä vapinan etenemistä, ja lääkehoidon tarpeen määrittääkin potilaan oma kokemus haitasta.

–  Jos vapina häiritsee elämää, propranololi ja primidoni ovat tehokkaimmat lääkkeet sen hoitoon. 60 prosenttia potilaista saa niistä apua, kertoo Helsingin yliopistollisen sairaalan neurologian klinikan osastonylilääkäri Eero Pekkonen.

Turun yliopiston kliinisen opettajan, neurologian erikoislääkäri Valtteri Kaasisen mukaan osa essentiaalista vapinaa sairastavista käyttää lääkitystä vain esimerkiksi stressaavissa tai jännitystä aiheuttavissa tilanteissa, nämä kun lähes poikkeuksetta pahentavat vaivaa. Hankalampiin oireisiin käytetään yleensä säännöllistä lääkitystä.

–  Suurin osa potilaista pärjää lääkehoidolla mainiosti koko ikänsä. Osa pärjää lääkityksen kanssa hyvin vuosia tai jopa vuosikymmeniä.

Stimulaatiohoito helpottaa vaikeissa vaivoissa

Jos lääkkeistä ei ole apua ja potilas kärsii vaikeasta vapinasta, Pekkosen mukaan voidaan harkita syväaivostimulaatiohoitoa. Operaatiossa vaikutetaan elektrodeilla tiettyihin aivojen osiin, ja pulssigeneraattori lähettää aivoihin sähköimpulsseja. Pekkonen kertoo, että hoidolla lievitetään pään ja käsien vapinaa jopa 80 prosentilla potilaista.

–  Moni on saanut jatkettua työuraansa stimulaatiohoidon ansiosta. Myös elämänlaatu on korjaantunut olennaisesti: potilas saa esimerkiksi napitettua vaatteensa, käytettyä ruokailuvälineitä ja juotua lasista.

Pekkosen mielestä syväaivostimulaatiohoitoa käytetään Suomessa liian vähän essentiaalisen vapinan hoitoon – jopa 25 prosenttia potilaista, jotka hakeutuvat sairauden takia hoitoon, joutuu muuttamaan sen takia työtehtäviään tai päätyy sairaseläkkeelle.

Kaasisen mukaan stimulaatiohoidon ongelmana on sen viitteellinen 70 vuoden ikäraja. Essentiaalista vapinaa on eniten ja yleensä hankalimpana juuri vanhuksilla.

–  Onneksi Suomeen on mahdollisesti lähiaikoina tulossa ultraäänihoito, jolla saadaan autettua myös iäkkäämpiä potilaita.

Lue myös:

    Uusimmat