Lähes puolet metsänomistajista asuu nykyisin kaupungeissa tai taajamissa. Kaikki eivät ole edes nähneet omistamiaan metsiä.
Metsät siirtyvät tiuhaan perintöinä. Yksityismetsä vaihtaa omistajaa keskimäärin 23 vuoden välein. Etelä-Suomen metsänomistajien liiton johtaja Esko Laitinen on tavannut metsää perineitä ihmisiä, jotka tuntevat suoranaista paniikkia saadessaan metsät omistukseensa.
– Moni ei metsää periessään ymmärrä metsänhoidosta yhtään mitään ja on suorastaan hädissään, kun isä ja äiti eivät enää hoidakaan metsiä.
Laitisen tärkein neuvo onkin kysyä apua asiantuntijoilta. Esimerkiksi metsänhoitoyhdistykset osaavat neuvoa kaikissa metsänhoitoon liittyvissä asioissa.
Sen lisäksi kannattaa ottaa aktiivisesti selvää metsäasioista ja käydä koulutuksissa, jottei olisi täysin muiden ihmisten vietävissä.
– Metsäihmiset ovat kyllä yleensä rehellistä väkeä, mutta onhan se hyvä olla itsekin asioista perillä.
Ristiriitaiset perikunnat pahimpia
Suomalaiset metsät ovat keskimäärin hyvin hoidettuja. Silti monella metsänomistajalla olisi metsänhoidossaan parantamisen varaa.
– Noin 20 prosentille Etelä-Suomen metsistä ei ole tehty 30 vuoteen mitään, Laitinen kertoo.
Erityisesti perikuntien metsät jätetään usein hoitamatta, kun ei ole selvyyttä siitä, kenen pitäisi metsänhoidosta huolehtia.
– Tai sitten perikunnilla saattaa olla ihan ristiriitoja metsänhoidon suhteen, Laitinen sanoo.
Pahinta on olla tekemättä mitään
Pahin virhe, mitä metsänhoidossa voi tehdä, onkin juuri se, ettei tee mitään. Erityisen tärkeää metsän hoitaminen on sen elinkaaren alkuvaiheessa. Metsään saattaa hoitamattomana alkaa kasvaa täysin väärää puuta tai taimet jäävät vesakon jalkoihin.
– Jos metsän hoitamisen laiminlyö sen elinkaaren alkuvaiheessa, se näkyy tuotossa seuraavat 70 vuotta, Laitinen muistuttaa.