Kira Poutanen avaa kirjassaan suomalaisille ovet ranskalaisuuden maailmaan.
Cadre, justificatif de domicile, politesse, c’est normal, aperó, la bise… Pariisi-koodi ei ole kuitenkaan sanakirja, eikä matkaopas sanan yleisimmässä merkityksessä.
Yllä olevat termit ovat juuri niitä viivakoodeja, joita pitäisi oppia skannaamaan, jos haluaa tuntea olonsa ja elämänsä mielekkääksi ja elinkelpoiseksi Pariisissa ja sen ulkopuolisessa Ranskassa.
Toimittaja, kirjailija, suomentaja Kira Poutanen esittelee, analysoi ja puhaltaa eloon maahanmuuttajan koetetulla kokemuksella ranskalaisuuden ja pariisilaisuuden ytimiä.
Lukijakin opiskelee koodeja kulttuurin kehyksistä ja sanallisista ja sanattomista monitasoviittauksista arjen paperisotaan ja savoir vivre -elämään, johon riittää jo kiireetön yhdessäolo, mieluusti ruoan äärellä.
Oman makunsa viimeisimpään, ranskalaisuudesta ranskalaisimpaan, tuo Poutasen kokema syömishäiriö. Mutta kirja ei ole ranskalaisen hoikkuuden salaisuudet -käsikirja.
Tämän kirja-arvion lukijalle tiedoksi: Poutanen, on raportoinut Ranskasta myös MTV Uutisille.
Sujuvasti teemasta ja ajasta toiseen monella tasolla
Pariisi-koodi on elämäkerrallinen ja esseemäinen, välillä raportinomainen, paikoin kaunokirjallinen.
Poutanen liikkuu sujuvasti ja kuin huomaamatta luvuissaan teemasta ja ajasta toiseen, omien mikrotason kokemusten ja ranskalaisen mentaliteetin toisiinsa kietoutumisessa.
Kirja on syvempi kuin hieman kliseiset kansikuva (Poutanen kynän, muistikirjan ja läppärin kanssa tyylikkäässä kahvilassa, toki työvälineidensä parissa) ja alaotsikko antavat ymmärtää.
