Kaikkien isäthän niitä letkauttelevat. Muka-hauskoja puujalkavitsejä, jotka eivät oikeasti naurata ketään. Kokosimme parhaat (vai huonoimmat?) vitsit isänpäivän kunniaksi.
Jos pyörän satula on vinossa tai säädetty muuten huonosti, toteaa isä satulan olevan ”päin persettä”.
Mikä oli japanilaisen pyöräilijän nimi? Hajosikotakakumi.
Lada isän mukaan määriteltynä: Äiti työntää, isä ohjaa ja lapset kantaa pohjaa.
Jos upotus ei näy, katso se täältä.
Kaupan kassa: ”Löytyykö S-korttia?”
Isä: ”Ei, kun mä ajan Mersulla!”
Ja vastaavasti toisen ketjun liikkeessä:
Kassa: "Löytyykö Plussa-korttia?"
Isä: "Ei, mutta miinuskortti löytyy!"
Katsottiin iskän kanssa Miss Suomi -kisaa joskus 20 vuotta sitten. Yhdestä kilpailijasta isi totesi, että ”vartalo kuin enkelillä, naama kuin mankelilla”.
Jos kuva ei näy, katso se täältä.
Joka kerta, kun ajamme hautausmaan ohi, isä kysyy:
– Tiedättekö, miksi minua ei voi haudata tuonne?
– Noh?
– Koska en ole kuollut.
Jos upotus ei näy, katso se täältä.
Poikaystävän isä kertoo Fingerpori-tyyppisiä vitsejä, tyyliin ”No niin, eiköhän mennä tien yli. Sen ali on vaikea mennä!”
Mitä yhteistä on perunalla ja oravalla? Kumpikaan ei ole lapio.
Mitä yhteistä on hiilellä ja lotalla? Ne ovat molemmat jylsijöitä!
Isäni bravuuri ovat sananmuunnokset. Jos tiessä on iso mutka, on kyseessä "hillitön kurvi". Kadulla kellopeliä soittaneesta hän taas totesi, että "tuossakin on tuommoinen vikkelin kilkuttaja". Näitä riittää.
Jos kuva ei näy, katso se täältä.
Katos, kärpänen katos! No, nyt se katos.
Miksi kana meni tien yli? Se halusi päästä toiselle puolelle!