Pappa-Tunturi on hellittelynimitys Tunturipyörä Oy:n 1960–1980-luvuilla valmistamille mopomalleille.
– Olen aina tykännyt niistä, Kormilainen tunnustaa.
"Moponi on vihreä, kuten keinuhevosenkin Tunturi"
Oikeastaan "Pikku-Tunturin" tarina alkoi jo 20 vuotta sitten. Kormilainen oli 14, ja kesätöissä vanhempiensa mökillä.
– 14-vuotiashan ei oikein kesätöistä mistään saa. Tein siis isälle ja äidille mökillä kesän töitä, ja olimme sopineet, että saan sitten mopon kesän duunista itselleni palkaksi, hän muistaa.
Kesän lopuksi isä tuli kyselemään, millainen mopo nuorella työläisellä on mielessään.
– Isä kyseli, että ruvetaanko skootteria katsomaan. Sanoin, että Pappa-Tunturi. Sitten tulikin, että "ounou, se onkin vähän haastavampi saatava", Kormilainen kuvaa.
Heti ei sopivaa menopeliä löytynyt. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin, sillä Kormilaisen isä joutui samana syksynä pieneen operaatioon.
– Hän on aika suulas mies, ja oli heräämössä jututtanut jotakuta vanhempaa miestä. Kuinka ollakaan, tällä miehellä oli Pappa-Tunturi, josta hän oli valmis luopumaan, jos se tulisi oikeaan talouteen eikä menisi jälleenmyyntiin.
Mopo käytiin ostamassa pois. Kormilainen ajeli sillä monta vuotta. Edelleen mopo on tallissa, ja mitat Pikku-Tunturiin otettiin sen mukaan.
– Moponi on vihreä, kuten keinuhevosenkin Tunturi.
Pikku-Tunturilla voi keinua.Kuva: Aleksi Kormilainen
Pikku-Tunturilla on ikää kuutisen vuotta. Se on lahja Kormilaisen suvun pikkuisille. Keinumopon istumakorkeus on 25 senttimetriä.
– Se on tarkka pienoismalli mopostani ja tehty täysin puusta. Mukava yksityiskohta on, että etutankoa voi heiluttaa ja eturengasta kääntää. Mopo istutettiin keinulautaan, että sillä pystyy keinumaan, Kormilainen sanoo.
Isäänsä hän kuvaa puukäsitöiden Pelle Pelottomaksi, jolta onnistuu mikä vain.
– Nuorena poikana kun olin, pojathan leikkivät aina pyssypelejä ulkona. Muilla oli muoviset aseet, mutta isä rakensi minulle puusta aseen, jossa oli liikkuvat osatkin.
Kormilaiselle kädentaidot eivät toistaiseksi ole periytyneet.
– Voisin sanoa, että mielenkiinto on periytynyt! Yritän tehdä mahdollisimman paljon itse, mutta käytän luovuutta videoiden editoimiseen ja teen digitaalisia juttuja. Ehkä iän kanssa sitten tulee kokemusta myös puutöistä.
Vanhanajan menopelin näkeminen herättää välitöntä nostalgiaa. Siksi Kormilainen jakoi keinuhevosen kuvan sosiaaliseen mediaan.
– Ovathan ne nostalgisia pelejä. Olen itse tykästynyt vintagemopoihin ja -laitteisiin, ja Pappa-Tunturihan on ikoninen suomalainen muotoilutuote, hän kuvaa.
– Huomasinkin, kun puhelin rupesi piippaamaan, että tulee aika paljon tykkäyksiä!
Tallissa seisova Pappa-Tunturi on edelleen rekisterissä, mutta pientä viilausta vailla
– Pitäisi uusi kaasari vaihtaa, että se on ajokunnossa. Ei se ole päivittäisessä ajossa. Olisi tarkoitus, että ensi kesänä lähikaupalle reissut tekisin!
