USA, 2002. Ohjaus: Michael Lembeck. Käsikirjoitus: Leonardo Benvenuti, Ken Daurio, Ed Decter, Cinco Paul, Steve Rudnick. Kuvaus: Adam Greenberg. Leikkaus: Tuotanto: Robert F. Newmyer. Pääosissa: Tim Allen, Elizabeth Mitchell, Eric Lloyd. Kesto: 105 min.
Vuoden 1994 hittikomedia saa nyt jouluista jatkoa - tosin omituisen pitkällä viiveellä. Kahdeksan vuotta sitten Scott Calvin (Tim Allen) pani ylleen katolta pudonneen joulupukin viitan ja joutui siten vahingossa satumaisen vaativaan tehtävään. Jatko-osassa Scott häärää pajassaan Pohjoisnavalla samoissa hommissa menestyksekkäästi, mutta murhetta juhlatohinoihin tuo ohjekirjasta löytyvä, pienellä printattu rouva joulupukki -momentti, jonka mukaan Scottin on löydettävä itselleen muori ennen tulevaa joulua. Kiirettä pitää, sillä jouluun on aikaa enää vajaa kuukausi.
Jotta Scott voi matkata potentiaalisten vaimoehdokkaiden pariin, hänelle on saatava sijainen. Scott turvautuu kloonaukseen, mistä kehittyy elokuvan äärimmäisen typerä sivujuoni. Varapukin vallanhalu näet riistäytyy käsistä: hänestä tulee diktaattori, joka saa leluarmeijan hirmuhallintaansa. Toisena sivujuonena kuljetellaan Scottin maallisissa ympyröissä varttuvan Charlie-pojan (Eric Lloyd) ongelmia: hän on alkanut kapinoida koulussa ja joutunut tuhmien lasten nimilistalle. Ymmärrystä kepposiin ei heru koulun kolkolta ja kireältä rehtorilta (Elizabeth Mitchell). Koska rehtori on tiukkapipoisuudestaan huolimatta elokuvan hehkein nainen, on heti ilmiselvää, kenestä tulee joulupukin valittu ja samalla joulun pelastaja.
Elokuva on yhdistelmä romanttista komediaa, perhe-elokuvien sentimentaalisuutta ja kiiltokuvamaisuutta. Tarina on tarkkaan tehty mittatilauselokuva jouluksi: siinä on hauskoja satuhahmoja, joulun odotusta, taikoja ja ongelmia, jotka tietysti ratkeavat kaikkien onneksi. Hauskin hahmo on ehdottomasti maskuliinisempaa nimeä ja tyyliä itselleen havitteleva Hammaskeiju.
Kakkososaa on ollut rustailemassa oikea käsikirjoittajien armeija, siihen nähden kankaalle on saatu kovin vähän yllätyksiä ja raikkautta. On kuitenkin huojentavaa havaita, ettei elokuvan katseleminen ole tukalaa eikä ääliömäisen huumorin läpeensä rasittamaa. Tim "Koti kuntoon" Allen on jokseenkin jopa sympaattisempi kuin ykkösosassa. Tarina joulupukin naimahuolista kulkee sujuvan harmittomasti eteenpäin. Paljon kehnompaakin on totisesti tehty ja nähty.