Timo Salonen on suomalainen rallin maailmanmestari vuodelta 1985. Tuohon aikaan, ja sen jälkeenkin, sinivalkoisia mestareita oli niin paljon, että Salonen on jäänyt hiukan varjoon. Jos joku ajaisi nyt "edes" yksinkertaiseksi maailmanmestariksi, hän olisi lähes kuolematon sankari.
Salonen ajoi urallaan 95 MM-osakilpailua ja voitti niistä 11. Mestaruutensa hän otti Peugeotilla, millä ajoi myös kolmanneksi 1986. Mazdalla tuli vielä viides sija 1988, mutta uran viimeiset kolme vuotta olivat tulosten valossa tervanjuontia: Mazdalla ja Mitsubishillä ei tullut yhtään podiumia, MM-pisteitäkin kolmen kauden aikana ainoastaan 44. Mestaruuskaudella niitä tuli 143.
Timo Salonen vastaa puhelimeen Espanjan aurinkorannoilta. Lomalla hän ei ole.
- Kävelen tässä juuri Espanjan Mijas Costassa kohti Cerros del Aguilan kylää. Olemme olleet täällä vaimoni kanssa nyt viisi viikkoa. Kaikki on oikein hyvin, harrastan etätyönä täällä hieman autokauppaa ja elämässä on kaikkea mukavaa.
- Olemme yli puolet talvesta Espanjassa ja kesän Suomessa. Ostimme kolme vuotta sitten täältä talon ja olemme viihtyneet vähän liiankin hyvin. Ja jos tuntuu, että on vähän tylsää, niin katsoo Suomen sääennusteet, niin taas viihtyy ihan hirveän hyvin, Salonen nauraa.
Salosella on nyt ikää 65 vuotta. Eläkkeelle hän ei ole ehtinyt – vaikka välillä on hieman yritellyt.
- Olen lopettanut autokaupan kahdesti ja myynyt kiinteistöni. Olen aina kaksi kuukautta pureskellut kynsiäni ja todennut, että kyllä sitä autokauppaa yhä on pakko jatkaa. Minulla on nyt Tampereella vuokralla halli, missä on yksi kaveri töissä. Tuomme Saksasta sellaista sopivasti käytettyä Mersuja ja Bemareita. Kaveri hoitaa tullaukset ja katsastukset, minä täällä terassilla ilman paitaa katselen huutokauppoja ja muita kauppapaikkoja, sitten ostelen autoja täältä käsin. Olen etätöissä, kuten hienosti sanotaan. 
Salonen on käytännössä löytänyt uuden elämän. Ennen tupakkia kului ja painoakin oli kertynyt, nyt mies liikkuu, minkä ehtii – siitäkin huolimatta, että selkä on leikattu kahdesti, eikä se kestä enää varsinaista urheilua. Nytkin hän reippailee vaimonsa kanssa. Lenkit eivät ole ihan lyhyitä. Huhupuheiden mukaan hän on nyt paremmassa kunnossa kuin aktiiviaikoinaan – ja mies on kuitenkin jo eläkeiässä!
- No en ainakaan huonommassa kunnossa ole. Kymmenen vuotta sitten lopetin tupakanpolton ja liikun enemmän kuin ennen. Aina olen liikkunut, vaikkei uskoisi. Vaimon kanssa kävelemme lähes joka päivä 10-15 kilometrin lenkkejä.
Ihan kaikki eivät muuta Aurinkorannikolle elääkseen reipasta ja tervettä elämää, sen Salonen on huomannut.
- Jokaisella meistä on omat polkumme. Varsinkin Fuengirolasta löytyy paljon porukkaa, joille se baari on tärkein asia täällä. Sen verran olen menoa seurannut, etten ainakaan kenellekään alkoholistille suosittele tänne muuttamista. Alkoholi on halpaa ja baareja joka nurkalla. Täällä täytyy pitää kontrolli päällä, että pysyy kunnossa, Salonen sanoo.
Löysän legenda
Salosen lempinimi on jo pitkään ollut Löysä. Se ei tule kuitenkaan asenteesta tai habituksesta. Huhujen mukaan se juontaa juurensa siitä, että mies ajoi kilpaurallaan rennon löysästi vain yhdellä kädellä. Pitääkö legenda paikkansa?
- Kyllä se paikkansa pitää, koska silloinhan joutui toisessa kädessä pitämään tupakkaa. Siksi aikoinani vaadin ohjaustehosteenkin autoon, että jaksoi vääntää yhdellä kädellä, Salonen sanoo vähintään puoliksi tosissaan. 
Rallin ajamista mies ei ole kokonaan jättänyt. Kesällä häntä odotti Pariisissa melkoinen yllätys.
- Heinäkuussa Ranskassa ajoin Eiffel-rallin. Sinne mulle tuotiin vuoden 1985 Portugalin MM-rallin voittaja-auton, B-ryhmän Peugeot, joka oli täysin uuteen kuosiin restauroitu. Ajoimme kolmepäiväisen rallin ja iltapäivällä oli 37 astetta lämmintä, oli aika kuuma koppi.
- Se oli mahtava kokemus, tuli ihan nuoruus mieleen. Vaikka eihän siitä nyt ole kuin 31 vuotta, kun voitin maailmanmestaruuden. Kun hyppäsin siihen Peugeotiin, tuntui ihan kuin olisin viikko sitten viimeksi ajanut MM-rallin. Kaikki oli niin läpeensä tuttua, Salonen muistelee innoissaan.
- Ja kolme viikkoa sitten olin San Marinon rallissa vuoden 1977 Fiat Mirafiorilla, jolla voitin juuri sinä vuonna Kanadassa Quebec-rallin. Sekin oli täysin saneerattu. Kuskasin sillä siellä Allitalian vip-vieraita. On kyllä kiva ajaa aina välillä, muistaa, mitä on tehnyt ennen vanhaan.
Maailmanmestaruus ja pettymyksiä
Salonen ajoi urallaan MM-ralleja 18 vuotta putkeen. Yhtään välivuotta hän ei pitänyt. Oliko maailmanmestaruus 1985 uran hienoin hetki?
- Kyllä se väkisinkin oli, koska se ratkesi vielä Jyväskylän Suurajoissa jo elokuun lopussa. Ei kai sitä paljon enemmän voi pyytää, se oli todella upeaa. Mutta totta kai jokainen MM-rallin voitto oli myös hieno kokemus, Salonen muistelee.
Vaikka uralla oli hienoja hetkiä, oli sitten niitä huonompiakin. Usein ne liittyivät tappion nielemiseen silloin, kun voitto oli jo hyppysissä.
- Johdin 1986 Monte Carlossaa parilla minuutilla kilpailun lopussa, mutta saimme täysin väärää tietoa rengasmiehiltä, kun he eivät olleet päässeet yhden kukkulan huipulle. Lähdimme slickseillä ajamaan ja siellä huipulla olikin 3-4 kilometriä ihan täyttä talvea. Hävisin silloin voiton lopussa Henri Toivoselle. 
- Toinen katkera pala oli Safari-rallissa, kun johdin parilla tunnilla. Jäljellä oli enää yksi 120 kilometrin pikataival, mutta sitten meni moottori mun Nissanista. Ne oli kyllä sellaisia, jotka koulutti miestä.
Vuonna 1992 Timo Salonen sai MM-ralleista tarpeekseen. Hän oli silloin Mitsubishillä, mutta se ei sopinut lainkaan käteen. Tulosta ei tullut, vaikka kuinka yritti. Sitten tuli puhelu Citroenilta.
- He pyysivät minua mukaan aavikkoralleihin. Halusin vielä ajaa ja lähdin mukaan. Ne olivat tosi hienoja seikkailuja, vaikka välillä raskaita. Esimerkiksi Paris-Dakarissa on niin hienot maisemat, että kyllä ne jäi todella vahvasti mieleen. Ne oli niin erilaisia juttuja kuin MM-rallit.
- Olin menossa Pariisi-Moskova-Peking -ralliinkin, mutta multa paloi auto alta ja se jäi väliin. Espanja-Baja -rallissa taas voitin Citroenilla. Yksi pikataival oli sellainen, että matkaan lähdettiin aamulla klo 7, ja sen pikataipaleen loppuaika oli 11 tuntia ja 7 minuuttia. Ulkona oli noin 40 astetta lämmintä. Sitä voi verrata siihen, että menisit melkein valmiiseen saunaan huiskimaan ja heilumaan 11 tunniksi, aika rankkaa oli.
Salonen ajoi aavikkoralleja kolme vuotta, kilpailuja kertyi parikymmentä.
Huoli suomalaisesta ralliperinteestä
Nykyisin Salonen ei seuraa rallia sen kummemmin kuin normaali penkkiurheilija.
- Lehdistä luen jutut toki. En ole käynyt edes katsomassa moneen vuoteen. On se eri laji kuin minun aikoinani, tämähän on nykyisin tällaista rallisprinttiä koko MM-sarja, Salonen sanoo.
Vaikka ennen oli kaikki toisin, kisapäivät paljon pidempiä ja monien mielestä miehet rautaa, Salonen ei ole varma, onko nykyinen MM-ralli yhtään sen huonompi konsepti kuin takavuosina – ehkä jopa päinvastoin.
- En minä sitä sano, etteikö MM-sarja olisi nyt ihan hyvä, vaikka aamulla ajetaankin pari pätkää, sitten tullaan lounaalle, ajetaan taas pari pätkää ja aikaisin nukkumaan. Ennen vedettiin 36 tuntia yhtä soittoa, ja Jyväskylässäkin oli yli 50 pikataivalta. On se muuttunut, mutta ei siinä meidän touhussakaan oikein mitään järkeä ollut silloin, Salonen sanoo.
Suomalainen on voittanut viimeksi rallin maailmanmestaruuden 14 vuotta sitten. MM-sarjassa suomalaisten määrä on vähentynyt vuosi vuodelta. Alamäki on ollut raju.
- On se surullista, kun ei meiltä löydy enää kuljettajaa, joka ajaisi tasaisen kovaa, mutta Ranskasta niitä on nyt löytynyt jo kaksikin peräjälkeen. En oikein tiedä, mikä siihen on syynä. Pitää tietysti olla hyvä mies ja hyvä auto. Edes paras ei voita huonolla autolla, eikä vastaavasti kehno kuljettaja parhaalla autolla. 
MM-sarjassa on käynyt tällä viikolla melkoinen turbulenssi, kun neljä vuotta lajia suvereenisti hallinnut Volkswagen päätti yllättäen lopettaa kokonaan MM-sarjassa jo tämän kauden jälkeen. Salonen ei silti usko, että koko MM-sarja olisi näivettymässä.
- Ei se kuihdu. Iso sääli tietysti, kun Volkswagen jäi pois, mutta onneksi Toytota tulee nyt tilalle. Toivotaan, että Mäkisen Tommi saa siellä hyvät säpinät aikaan, ja saa sitä kautta myös tuotua lisää suomalaisia MM-sarjaan.
Timo Salonen on nyt kaikin puolin tyytyväinen elämäänsä. Hän on saavuttanut ja tehnyt paljon, eikä suuria tulevaisuuden haaveita enää ole.
- Ei tässä muuta toivetta ole kuin pysyä terveenä, kaikki muut kaakatukset saa jäädä. Kouluarvosanaksi nykyelämälleni annan ysi puoli, koska ikinä ei saa olla mihinkään liian tyytyväinen. Mutta onhan tämä upeaa elämää; aurinko paistaa ja on lämmintä, hyvää ruokaa piisaa ja saa olla terveenä. Ei kai sitä voisi ihminen oikein enempää pyytää.