Suomi saavutti historiansa ensimmäisen jääkiekkoilun MM-mitalin Prahassa vuonna 1992. Kisojen tähti oli 20-vuotias Jarkko Varvio, jonka nimi muistetaan edelleen.
Laman kourissa kärvistellyt Suomi sai keväällä 1992 seurata jotain erityistä. Vailla menestyspaineita Prahan MM-kisoihin matkannut Suomen jääkiekkomaajoukkue ei millään lakannut voittamasta ja eteni aina turnauksen loppuotteluun saakka. Finaalitappiosta huolimatta joukkue sai Suomessa lämpimän vastaanoton ja 20-vuotias Jarkko Varvio oli pelannut itsensä ihmisten sydämiin voittamalla kisojen pistepörssin ensimmäisenä suomalaisena.
Voidaan sanoa, että vuoden 1992 MM-menestys oli tietyllä tapaa lähtölaukaus siihen huumaan, mitä Leijonien ympärillä tänä päivänä koetaan.
Ilman odotuksia
Suomen joukkue sai valmistautua turnaukseen rauhassa. Nuorten MM-kisojen maalikuningas Jarkko Varvio oli valittu mukaan osoitettuaan kykynsä myös aikuisten tasolla. SM-liigassa oli HPK:n paidassa syntynyt 25 maalia 41 ottelussa.
– Minulle oli yllätys, että pääsin joukkueeseen. Pääsin mukaan leireille ja roikuin mukana. Lopulta paikka avautui, Varvio muistelee.
– Lähdimme vain pelaamaan turnausta. Odotukset eivät olleet kovia.
Varvion mukaan menestystä alkoi ajatella jossain vaiheessa kisoja, kun huomattiin, että joukkue ei vain suostu häviämään yhtään ottelua. Jalkoihin jäi jopa Ruotsi ja pikkuhiljaa Suomessa kiinnostuttiin peleistä entistä enemmän. On huomionarvoista, että vuonna 1992 ottelut näkyivät ainoastaan PTV:ltä, joka ei ollut saatavilla läheskään jokaisessa kodissa. Välieräottelua Tshekkoslovakiaa vastaan keräännyttiin katselemaan naapureille tai työkavereille, joilla kanava sattui näkymään.
Välierä kulminoitui rangaistuslaukauskilpailuun. Varvion vuoro oli ensimmäisenä. Vastassa oli paitsi SM-liigasta tuttu maalivahti Petr Briza, myös kotiyleisön pauhu ja hermoja raastava odotus. Vanhoista videoklipeistä näkee, kuinka Varvio luisteli ympyrää puolitoista minuuttia ennen kuin sai luvan rankkarilleen. Varvio harhautti maalivahdin ja lusikoi kiekon rystyn puolelta sisään.
– Jotain siellä säädettiin. Kauan siinä meni ja aikamoista vihellystä sai hetken kuunnella. Jääkin oli huono. Onneksi meni sitten sisään, Varvio muistelee.
– Minulle oli selvää, mitä teen. Tekee molari mitä vaan, niin se kikka pitäisi mennä, jos se nousee rystyltä tarpeeksi ylös. torjui jokaisen vastustajan rankkarin ja Leijonat juhli paikkaa loppuottelussa. Se tiesi Suomelle ensimmäistä MM-mitalia, eikä finaalitappio Ruotsille himmentänyt saavutusta. Kotimaassa odotti joukko innostuneita faneja.– Väkeä oli tosiaan paljon. Se yllätti itseni. Muistaakseni kotona olin kuitenkin jo illalla. Hopealla oltiin, niin se oli vähän niin ja näin, Varvio muistelee paluuta Suomeen.Kipinä Leijonia kohtaan oli sytyttänyt roihun. Seuraavana vuonna Saksan MM-kisoissa Suomelta odotettiin jo menestystä. Huuma alkoi kasvaa. Ilmapiiri oli muuttunut esimerkiksi Varvion lapsuudesta. Silloin MM-kisat eivät olleet niin iso juttu.– Minä muistan aina katsoneeni Izvestija-turnausta joulun aikaan. Se oli huippua. Venäjän turnaus ja joulu tulee… MM-kisoista ei ollut samanlaista odotusta.Ei ennen Varvion, Kettererin ja kumppaneiden urotekoa. Sitten tuli pian vuoden 1995 maailmanmestaruus ja Leijona-innostus valtasi yhä useamman.– Oli se jonkinlainen startti sille, mitä tuleman piti, Varvio pohtii jälkeenpäin.
