Mira jätti vakituisen työnsä, kun teho-osastolle tarvittiin vapaaehtoisia – yksi asia huolettaa pandemian jälkeisessä ajassa: "Tuleeko sitten piikki?"

Mira jätti fyysisesti kevyemmän vakityönsä Terveystalossa ja siirtyi vapaaehtoisesti koronahoitajaksi Meilahden teho-osastolle. Hänen mukaansa moni hoitaja on suunnitellut vaihtavansa alaa koronakriisin jälkeen – muun muassa huonon palkan vuoksi. 

Video: Mikä sai Miran jättämään fyysisesti helpomman vakityön ja siirtymään koronahoitajaksi? Kuuntele Miran haastattelu yllä olevalta videolta!

Puhelimeen vastaa pirteä nuori nainen, joka on viime viikot tehnyt töitä koronahoitajana Meilahden sairaalassa. Mira Ojaranta, 29, päätti osallistua koronaviruksen vastaiseen taisteluun niin sanotusti eturintamassa vapaaehtoisesti. 

– Se on erilaista, kun keskitymme yhden taudinkuvan hoitamiseen. Se on ollut tavallaan raikastava tuulahdus, Mira kertoo pohtivaan sävyyn. 

Tilanne oli toisenlainen jokin aika sitten: sairaanhoitajan työ oli raikkaasta tuulahduksesta kaukana. Noin seitsemän vuotta hoitoalalla ollut nainen työskenteli vielä kuukausia sitten julkisella puolella Meilahden sairaalassa akuuttisairaanhoidon osastolla. 

Lopulta raja tuli vastaan. 

– En vain jaksanut, Mira sanoo haikeana.  

Iskeekö hoitajakato epidemian jälkeen?

Aiemmin koronavirusepidemian tautihuipun ennustettiin ajoittuvan Suomessa toukokuulle, mutta epidemian hidas eteneminen vie arviota useita kuukausia eteenpäin. 

Sairaanhoitopiirien resurssit ovatkin todellisen koitoksen edessä vielä useita kuukausia. Toisille henkinen ja fyysinen kuormitus saattaa käydä jopa liian raskaaksi, onhan sairaanhoitajan työ ilman poikkeusolojakin kuluttavaa. 

Miran mukaan moni hänen kollegansa ovat väläytelleet alanvaihtoa jo ihan tosissaan, sillä kokevat, ettei heidän tekemäänsä työtä arvosteta tarpeeksi. Moni myös kokee, etteivät he voi enää nauttia työstään kuten aiemmin. 

– Minua vähän jännittää se, että miten on tämän pandemian jälkeen: Tuleeko sitten piikki, eli että hoitajia lähtee sankoin joukoin toisille aloille ja pois hoitotyöstä.

Monet väläyttelevät alanvaihtoa

Miran mukaan tilanne on konkretisoitunut etenkin koronaviruspandemian aikana. Hoitajakato voi hyvinkin olla mahdollinen, kun koronahoitajia ei enää tarvita, kun epidemia lopullisesti tukahdutetaan.  

– Tämä on sellainen ammatti, että sinut voidaan näköjään milloin tahansa kutsua takaisin töihin ja lomat voidaan perua ja siirtää myöhemmälle. Joskus väläyteltiin sellaistakin mahdollisuutta, että voidaan kutsua pakkotöihin ihmisiä, vaikka ei olisikaan ollut alalla pitkään aikaan. 

Mira palaa muistoissaan aikaan, jolloin hän itse päätti siirtyä julkiselta puolelta kevyempiin töihin. Tuolloin Mirasta tuntui, ettei hänen rakastamansa työ ollut sen väärti. 

– Itsekin, kun tuli siihen päätökseen, ettei vain jaksa ja että tämä on nyt tässä... Olen rakastanut akuuttisairaanhoitoa, sen hektistä menoa ja tekemistä. Sitten piti vain miettiä kumpi – terveys vai se työ, jota haluat tehdä – on tärkeämpää.

Mira korostaa, että hän nauttii valtavasti sairaanhoitajan työstä, mutta sairaanhoitajan työhön liittyy paljon muutakin, mikä sinetöi päätöksen. Yksi syy oli hänen mukaansa aivan liian pieni palkka. 

–  Palkka ei ollut se kriittisin syy, miksi aikanaan lähdin, mutta jos miettii, että saan yksityisellä puolella kevyemmistä töistä parempaa palkkaa nyt kuin tuosta tehohoitotyöstä – minullahan laski palkka, kun siirryin koronahoitajaksi – sekin pistää vähän mietityttämään, Mira havainnollistaa. 

Suojavarusteiden riisuminen on työn kriittisin vaihe

Mira, kuten moni muu koronapotilaita hoitamaan siirtynyt hoitaja, on sanan varsinaisessa merkityksessä koronahoitaja. He siis keskittyvät vain ja ainoastaan koronapotilaiden hoitoon viruksen leviämisen hillitsemiseksi. 

– Osastoja on yhdistetty ja juuri näitä koronapositiivisia potilaita hoidetaan siellä, jolloin ollaan koronateholla ja me hoitajat vastaavasti koronahoitajia. 

Koronapotilaiden päivittäinen kohtaaminen ei herätä Mirassa pelon tunteita – päinvastoin, hän tekee työnsä turvallisin mielin.

– Meillä on olemassa varotoimenpiteet, jotta me hoitajat emme saisi tartuntaa tai veisi virusta mukanamme koteihimme. Enemmän sitä tulisi jännitettyä, jos ei olisi suojavarusteita, Mira kertoo. 

– Ennen kuin poistun töistä, minulla menee noin 30–40 minuuttia prosessiin, jolla varmistan sen, etten vie virusta kotiin. Pitää tietää, mihin voi koskea ja miten suojavarusteet pitää riisua, sillä se riisuminenhan on se kaikkein kriittisin vaihe – ei se, miten saat ne päälle, Mira paljastaa. 

Toisin kuin monessa muussa sairaanhoitolaitoksessa, Miran mukaan Meilahden sairaalan tehohoito-osastolla suojavarusteet ovat toistaiseksi riittänee hyvin.

– Ei ole ollut sellaista pulaa, että joutuisi – kuten olen kuullut – sadetakeista tai talouspaperista – kyhäämään itselleen suojia. 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Me-henki on kasvanut epidemian edetessä

Miran mukaan Meilahden sairaalassa me-henki on viime aikoina korostunut entisestään. Hänen mukaansa turvavälit pidetään myös kahvihuoneessa, ja taukotilojen posliiniset astiat ovat vaihtuneet kertakäyttöastioihin. 

– Yhteishenki on esillä entistä enemmän – me puhallamme yhteen hiileen. Siellä ei ole pelkoa tai paniikkia, vaan ajattelemme, että tämä on meidän työtä ja tähän meidät on koulutettu, Mira kuvailee hieman herkistyen.

Meilahden koronahoitajilla on Miran mukaan yhteinen tavoite: Tästäkin kriisistä selvitään yhdessä – toinen toistaan tukien ja auttaen. Hänen mukaansa hoitohenkilökunnan sisällä myös kunkin jaksamiseen on panostettu me-hengessä. 

– Pyrimme huomioimaan sen, että kaikki saa tauot tehtyä ihan omalla ajallaan ja saa ne suojavarusteet hetkeksi pois, käydä juomassa ja syömässä rauhassa ja palata takaisin, kun on siihen valmis. Katsomme toistemme perään, jotta voisimme hyvin, Mira kertaa. 

Kauanko koronahoitajana oleminen kestää?

Miran koronahoitajan työt kestävät näillä näkymin toukokuun loppuun saakka. Kun koronahoitajan työ on taputeltu, nainen siirtyy takaisin yksityiselle puolelle ja jatkaa opintojaan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon parissa.  Paluuseen liittyy kuitenkin se kuuluisa – ja tässä tapauksessa äärimmäisen vahva – mutta. 

– Riippuen tietenkin tilanteesta: Jos piikki lähtee nousemaan ja näitä infektoituneita potilaita on enemmän, pystyn jatkamaan siellä. Jos epidemiatilanne hiipuu, palaan omiin hommiini ja sitten katsotaan uudestaan, jos myöhemmin tulee tarve, Mira toteaa haastattelun lopuksi. 

Lue myös nämä koronavirukseen liittyvät, kaikenkattavat artikkelit: 

Lue myös:

    Uusimmat