Miksi toinen lapsi lihoo, mutta toinen ei? Energiamäärä ei aina olekaan ratkaiseva seikka

Lasten lihavuus lisääntyy kovaa tahtia. Vuonna 2005 2-vuotista pojista ylipainoisia oli 14 prosenttia, vuonna 2013 jo 30 prosenttia. Kouluiässä ylipainoisia on noin joka viides. Lapsuuden paino heijastuu pitkälle aikuisuuteen: yli 80 prosenttia lapsena lihavista on lihavia myös aikuisena.

Metabolisesta oieryhtymästä puhutaan, kun lapsella on ylipainon lisäksi tavallista suurempi vyötärönympärys, kohonnut verenpaine ja poikkeavia veren rasva- ja sokeriarvoja. Jos verenpaine on koholla lapsena, se pysyy ilman elintapamuutoksia yleensä koholla myös aikuisena.

Oireyhtymällä on suuri merkitys lapsen koko tulevalle terveydelle; oireyhtymää sairastavalla lapsella on aikuisena selvästi tavallista suurempi sairastavuuden ja ennenaikaisen kuoleman riski.

Ylipaino periytyy

Lasten ylipainoepidemian suurimpana syynä pidetään radikaalisti muuttunutta ruokaympäristöä: isoja pakkauskokoja, ruokien näkyvttää, lapsille suunnattuja mainokasmpanjoita. Kun liikunta on samaan aikaa vähentynyt, kierre on valmis. 

Yksi suurimmista lapsen ylipainon riskitekijöistä on vanhempien ylipaino. Vaikeasti lihavista lapsista 80 prosentilla ainakin toinen vanhemmista on lihava. Paino periytyy monella tapaa: geenit vaikuttavat, samoin ruokatottumukset, mieltymykset ja asenteet. Katse kohdistuukin perheisiin.

– Tutkimukset osoittavat, että vain puolet vanhemmista tunnistaa lapsensa ylipainon. Asia pitää siis ottaa reippaasti puheeksi esimerkiksi neuvoloissa ja kouluterveydenhoitajen vastaanotolla, huomauttaa ylipainoisia lapsia työssään kohtaava Kataja.

Toinen merkittävä seikka on, että lapsen terveen painokehtyksen tukeminen vaatii koko perheen tuen. Tutkimukset osoittavat selvästi, että pelkkä äidin sitoutuminen terveellisiin elämäntapoihin ei riitä, myös isiä tarvitaan lihavuuden ehkäisyssä ja hoidossa.

Lisätty sokeri on yksi lihottajista

Lastenlääkäri Janne Katajan mielestä yksipuolinen rasvan tai sokerin välttäminen ei ole avain normaalipainoon, tärkeintä on monipuolinen ruokavalio ja liikunnallinen elämäntapa.

Lisätyn sokerin osuus lasten ruokavaliossa on kuitenkin nykyisin niin suuri, että se vaatii erityishuomiota. Erityisen kavala sokeri on elintarviketeollisuuden suosima keinotekoinen fruktoosi.

– Fruktoosi on edullista ja sitä käytetään siksi runsaasti muun muassa sokeroiduissa mehuissa ja limuissa. Se on siinä mielessä ikävä sokeri, että se ei aiheuta aivoissa kylläisyyden tunnetta. Tietenkään yhden aineen välttäminen ei ongelmaa ratkaise, tärkeintä on aina terveellinen kokonaisruokavalio, Kataja huomauttaa. 

– Yhteiskunnan pitäisi kantaa tässä vastuunsa: lapsille ei pitäisi mainostaa herkkuja ja limsoja niin vastuuttomasti kuin nyt tehdään. Lapsi on altis mainonnalle ja uskoo helposti kaiken mitä mainoksissa väitetään.

Pelkkä energiamäärä ei ratkaisekaan

Käsitys lihavuuden synnystä on mullistumassa – suolistomikrobien rooli painonhallinnassa on vasta valkenemassa tutkijoillekin. Tuoreimmat tutkimukset osoittavat, että suolistomikrobikanta vaikuttaa siihen, kuinka suuren osan ruuasta ja energiasta suolisto hyödyntää. Toinen siis lihoo vähemmästä ruokamäärästä kuin toinen. 

– Suolistomikrobien merkitystä on tutkittu toistaiseksi lähinnä hiirillä, mutta näyttää todennäköiseltä, että lihomisessa pelkkä energiamäärä ei olekaan ratkaiseva. Lihavien hiirten elimistö ottaa energiaa tehokkaammin talteen kuin hoikkien. Mitä monipuolisempi ja terveempi mikrobikanta, sitä enemmän voi syödä lihomatta, Kataja selventää.

MIten uusi tieto sitten pitäisi huomioida lasten painonhallinnassa? 

Terve, painonhallintaa edistävä bakteerikanta kehittyy, kun syö runsaasti hedelmiä, vihanneksia, marjoja ja täysjyväviljaa. 

Tutkimukset viittaavat siihen, että probiootit tai muut tabletit eivät korvaa ruokavaliomuutosta. Myös antibioottien käytöllä on suuri merkitys - antibioottikuuri voi viedä suoliston epätasapainoon jopa pariksi vuodeksi.

– Ihminen ei olekaan sitä mitä hän syö, vaan sitä, mitä bakteerit suolistossaan prosessoivat eteenpäin, Kataja summaa.