Miksi miehet valittavat aina, että kumppani nalkuttaa? AVA kysyi ja miehet vastasivat!
"Miksi mies kuulee kaiken asioista mainitsemisen ja useimmiten myös pelkän naisen suusta tulleen mielipiteen nalkutuksena? Aivan kuin miehillä olisi joku nalkutussuodatin korvissa, joka kääntää puheen kuin puheen nalkutukseksi, vaikka kyse ei todellakaan aina ole siitä!" nimim. nalkuttajako(?)
AVA selvitti vastauksen lukijan lähettämään kysymykseen. Näin AVAn haastattelemat miehet vastasivat:
– Kyllä se varmaan puhtaasti johtuu siitä, että kun nainen avaa suunsa sanoakseen mitään, niin se kyllä yleensä on huomautus jostain tekemättömästä tai jostain, mikä pitää tehdä heti. Kaikki johtuu varmaan siitä, ettei suurin osa naisista osaa tehdä käytännön asioita ja olettaa miehen tekevän ne heti. Siinä siis yksi hieno sukupuolten eroavaisuus. Nainen on tehty nalkuttamaan ja mies on tehty kuuntelemaan. Mies, sinkku, 35
– Yleisesti ottaen naisten ja miesten tapa kommunikoida eroaa toisistaan selvästi. Naiset puhuvat paljon, kaikesta ja pitkästi. Miesten dialogin kantava ajatus on yleensä tehokkuus: puhutaan tärkeistä asioista ja mielellään lyhyesti. Ei jaaritella, ei juoruta, tehokkuus ennen kaikkea. Jutustelu ei ole itsetarkoitus vaan toiminto, joka johtaa johonkin konkreettiseen, kuten päätökseen tai toimintaan. Tätä viitekehystä vasten tarkasteltuna naisen puhe, nalkutusta tai ei, vaikuttaa toissijaiselta tai merkityksettömältä. Kun mies jättää täysin naisen puheen huomioimatta, muuttuukin puhe nalkutukseksi negatiivisen äänenpainon ja toiston lisääntymisen myötä. Toisto tai negatiivisuus ei ole kaikkein miellyttävin tehokeino vastaanottavan osapuolen korvissa ja nyt todella nalkuttavaksi muuttunut puhe laukaisee miehissä hyvin herkästi voimakkaan defenssireaktion ja varsinainen aihe (pyyntö, mielipide tai viaton keskustelunavaus) jää huomiotta keskustelun ajautuessa väärille urille.
Nalkutusta miettiessä kannattaisi myös suunnata katse välillä peiliin alituisen miehen syyttelyn lisäksi. Pitikö todella valita puolisoksi hän, joka jättää joka ikinen päivä vaatteet olohuoneen lattialle eikä koskaan siivoa jälkiään keittiössä? Kannattaisiko ne keskustelut, joista mies ei ole kiinnostunut jättää hoidettavaksi tyttökavereiden kanssa? Olisiko syytä löytää jotain kumpaakin kiinnostavaa keskusteltavaa? Kannattaisiko kumppanista hakea kykyä olla läsnä? Kommunikaatiotyylit tai siisteyskäsitykset (suuri nalkuttamisen aihe) on todella helppo selvittää yleensä suhteen alkuvaiheessa ja silloin kannattaisi joko tehdä päätös sietää erilaisuutta tai etsiä henkilö, jonka kanssa arki soljuisi mukavammin, ilman syytä nalkutukseen.
