Suomalainen nykykirjallisuus ei ole kirjailija Miki Liukkosen mielestä huonoa, mutta se on kunnianhimotonta.
Miki Liukkosen, 28, mukaan kirjoja tehdään vain sen takia, että kirjailijan työ nyt on kirjoittaa kirjoja – kunhan tehtaillaan.
– Siitä puuttuu sellainen jumalauta nyt -asenne, mikä oli paljon yleisempää vaikka 1800-luvulla. Se johtuu ehkä siitä, että silloin kaikilla oli tuberkuloosi ja ne tiesi, että niillä on kaksi vuotta elinaikaa ja niiden pitää äkkiä tehdä jotain merkityksellistä, Liukkonen naurahtaa.
Liukkonen ei halua tehtailla kirjoja. Hänellä on vähän uhmaikäinenkin halu tehdä jotain uutta ja erilaista, hän haluaa uudistaa suomalaisen kirjallisuuden, kirjoittaa yleismaailmallisia kirjoja, jotka eivät ole sidottuja aikaan tai paikkaan.
– Yritän tehdä kirjoja, jotka ovat helppolukuisia, mutta uutta luovia ja helkutin nerokkaita. Se tuo kirjoitusprosessiin lisätaakan, en voi vain lallatella menemään, että tämä on hauskaa.
Liukkonen kertoo väistelevänsä kirjoittaessaan tietoisesti konventionaalista ajattelutapaa.
– Aina kun huomaan, että menen sillä tavalla kuin olen tottunut ajattelemaan tai miten länsimaisessa yhteiskunnassa ajatellaan, minun pitää kiskaista itseni pois siitä. Täytyy ajatella, miten muuten tätä asiaa voisi lähestyä ja miten tämän uuden ajatuksen voi tuoda esiin sillä tavalla, että mahdollisimman suuri yleisö ymmärtää sen.
