Vuoden nuorella suunnittelijalla Arttu Åfeldtilla ei ole lapsuudestaan juuri hyviä muistoja. Vasta ompelua opiskellessaan hän löysi ystäviä ja intohimonsa tehdä muotia.
Arttu asui lapsuutensa isossa perheessä Nurmijärvellä. Hänelle syntyi jo varhain halu pukeutua ja laittautua näyttävästi. Se aiheutti riitoja perheessä, erityisesti isän kanssa.
Vanhemmat erosivat kevään korvilla Artun ollessa kuudennella luokalla koulussa. Arttu oli ainoa lapsista, joka jäi isän luokse asumaan. Syksyllä Arttu oli viettämässä aikaa isovanhempiensa kanssa, kun sai tietää isänsä tehneen itsemurhan.
Kertoessaan tapahtumasta Arttu vaikenee, mutta mainitsee sen myöhemmin lähentäneen häntä omien sisarusten, äidin ja isovanhempien kanssa.
”Minulla on vielä kokemuksissani käsiteltävää, mutta mietin vielä milloin ja miten pääsen siinä alkuun”, hän sanoo.
Opettajakin osallistui kiusaamiseen
Arttu laittautui ja pukeutui yläasteaikana kouluun näyttävästi.
”Olin innostunut Japani-vaikutteista. Käytin peruukkia, korsettia, tekoripsiä ja korkeita korkoja.”
Arttu näyttää kuvaa, josta häntä on vaikea enää tunnistaa. Tätä nykyä hän suosii vaatteita, jotka ovat rentoja ja mukavia päällä.
Teini-ikäisen Artun tyyli sen sijaan erottui nurmijärveläisessä peruskoulussa, jossa ei hänen mukaansa vallinnut hyvä henki.
