Suomi-Tsekki-Norja, 2013. Ohjaus: Taru Mäkelä. Käsikirjoitus: Raija Talvio. Kuvaus: Jouko Seppälä. Leikkaus: Inge-Lise Langfeldt. Musiikki: Stein Berge Svendsen. Tuotanto: Markku Flink. Pääosissa: Kati Outinen, Miroslav Etzler, Krystof Hadek, Elena Leeve, Laura Birn. Kesto: 103 min. Levittäjä: Nordisk Film.
Taru Mäkelän Mielettömässä elokuussa Kati Outinen näyttelee Elsa Ahoa, hienostunutta helsinkiläistä hattukauppiasta, joka liikkeensä takahuoneessa harjoittaa myös selvännäkijän ammattia. Hänen erityisvahvuutenaan ovat kadonneet ihmiset ja esineet. Itse presidentti Kekkonenkin kääntyy Ahon puoleen.
Hattukauppiaan elämä on kurinalaisessa järjestyksessä, kunnes oven taakse ilmestyy rakastettu parinkymmenen vuoden takaa, tsekkiläinen saksofonisti Jan Novak (Miroslav Etzler). Mies on saapunut kesäiseen Helsinkiin osallistuakseen kommunistiselle nuorisofestivaalille maansa delegaation jäsenenä. Elsa haluaisi unohtaa Janin ja uudelleen viriävän rakkauden huuman, mutta mielettömät elokuun yöt, musiikki, tanssi ja kaupungin kansainvälinen tunnelma saavat hänet pauloihinsa.
Mieletön elokuu ei ole analyysi kylmän sodan ilmastosta, vaikka juuri kesällä 1962 tunteet kuumenivatkin Helsingin kaduilla. Politiikka palvelee Raija Talvion käsikirjoittamassa tarinassa romanttisen komedian käänteitä, mutta valittu näkökulma paljastaa, että politiikka vaikuttaa väistämättä myös politiikasta piittaamattomien ihmisten elämään. Elokuvassa rakkaus kuitenkin päihittää poliittiset aatteet.
Elsan ja Janin yhteinen tulevaisuus Euroopassa näyttää mahdottomalta, ellei Jan loikkaa länteen. Vaarallisen suunnitelman toteuttamisen tielle kasaantuu pahoja esteitä, kuten romanttisissa komedioissa on tapana käydä. Mutkia matkaan tuovat villi sisarentytär Minni (Elena Leeve) sekä naapurissa asuva, omien rakkaushuoliensa sekoittama poliisipäällikkö (Esko Salminen). Elsan uskottavuus selvännäkijänä osoittautuu loikkausoperaatiossa korvaamattomaksi.
Mieletön elokuu on esimerkki elokuvasta, joka kannatti tehdä monikansallisena yhteistyönä, koska tarina vaati erimaalaisia näyttelijöitä ja kuvauksia myös Suomen ulkopuolella. Elokuva on huolellisesti rakennettu ja tyylitelty ajankuva, romanttiseksi komediaksi sopivan höpsö ja kepeä. Se ei jätä jälkeensä suurta tunnejälkeä, mutta toimii hyvin kurkistuksena 1960-luvun tapoihin, muotiin ja yhteiskunnalliseen ilmapiiriin.
Teksti: Minna Karila