Testosteroni on miehinen ykköshormoni, siinä missä estrogeeni on naisten hormoni. Näillä hormoneilla on rasvan jakautumisen kannalta yksi keskeinen ero: testosteroni edistää rasvan varastoitumista vyötärölle ja keskikehon sisäosiin.
Tästä johtuu se, että samalla painoindeksillä miehillä on isompi vyötärö ja enemmän keskikehon rasvaa. Tästä seuraa myös, että mm. sydän- ja verisuonisairauksien vaara on miehillä naisia suurempi, vaikka painoindeksi olisi sama. Miesten on siis oikeasti syytä olla huolissaan kasvavasta kummusta. Iso maha on oikeasti paha.
Kansainvälisessä vyötärönympäryksen luokittelussa on päädytty käyttämään miehillä ja naisilla eri asteikkoa. Miehillähän riskirajoina ovat 90 cm (lievä vyötärölihavuus) ja 100 cm (selvä vyötärölihavuus), naisilla rajat ovat 10 cm matalammat.
Tässä luokittelussa on huomioitu koko lihavuuden aiheuttama tautikirjo, ei vain sydän- ja verisuonisairaudet. Vaikka naiset tulevat hieman helpommin luokitelluiksi vyötärölihaviksi, miesten on suhtauduttava mahdolliseen vyötärölihavuuteen vielä vakavammin.
Miehissä enemmän ylipainoisia
Miesten ja naisten lihavuus painoindeksillä arvioituna on Suomessa yhtä yleistä, mutta miehet ovat useammin liikapainoisia. Osa tästä selittyy sillä, että lihasmassa suurentaa helpommin miehillä panoindeksin yli 25:n.
Ikävä kyllä miehet eivät voi paeta pelkän lihasmassan taakse ja sillä selittää liikapainoaan: miesten energiatasapaino lipsahtaa naisia helpommin positiiviseksi epäterveellisten ruokatottumusten ja runsaamman alkoholinkäytön takia.
Fyysinen aktiivisuus ei miehillä ja naisilla eroa kovin runsaasti, tosin naiset ovat ahkerampina arkiliikkujina myös hieman miehiä aktiivisempia.
Lihavuuden esiintyvyydessä miehillä ja naisilla on yksi kiinnostava ero: naisilla koulutustausta vaikuttaa painoon (pidemmälle koulutetut ovat harvemmin lihavia), miehillä taas koulutuksen ja lihavuuden välillä ei ole yhteyttä. Tätä on yritetty selittää sillä, että hyvin koulutetut naiset – mutta ei miehet – tuntevat erityistä painetta tarkkailla ulkonäköään.
