Mieheni ei koskaan anna minulle hellyyttä, miksei? Miehet vastaavat

Miksei mies osoita hellyyttä? Kysyimme asiaa miehiltä suoraan.

"Olen yrittänyt kaksi kertaa seurustella entisen miehen kanssa. Olemme eronneet, koska mies ei ole oikein hellyyttä antanut enkä ole tuntenut itseäni rakastetuksi. Tunnen silti, että hän on se sielunkumppani, jonka kanssa haluan olla koko elämäni. Hän haluaa yrittää vielä uudelleen.

Selvin päin hän ei kuitenkaan anna minkäänlaista hellyyttä, mitä nyt on joskus läpsäissyt pyllylle. Humalassa hän sitten vannoo rakkauttaan ja sitten sitä hellyyttä olisikin, mutta miksi ei selvinpäin? Kerran hän jopa itki, kun luuli että hänet jätän. Mutta selvinpäin hän ei sano minua rakastavansa, eikä hellyydenosoituksia ole kuin humalassa. Onko mies ikuisesti tällainen ei-hellyydenantaja?", kysyy nimimerkki rakastaako vai eikö rakastaa.

Näin miehet vastasivat!

"Dear Arpoja, sielunkumppanuutta voi kokea vaikka pakastepizzan kanssa jos ei tiedä paremmasta. Käypä huviksesi kerran-pari treffeillä jonku muun kanssa ja mieti sit uudestaan tätä asiaa."
– Mies, 31, seurustelee

"Vaikka ihminen ei kykenisi ilmaisemaan tunteitaan, se ei tarkoita ettei niitä olisi. Ihminen on se mikä se on, ja parisuhteessa pitää hyväksyä koko paketti vikoine kaikkineen, eli jos kykenee elämään myös niiden huonojen puolien kanssa niin sittenhän kaikki on ok. "
– Mies, 39, sinkku

"Tämä mies vaikuttaa siltä, ettei hän oikeasti rakasta sinua. Jos ei pysty selvinpäin osoittamaan hellyyttä ja rakkautta niin ei sitä rakkautta sitten hänen puoleltaan sinua kohtaan ole. Humalassa tulee tehtyä ja sanottua kaikenlaista, mutta ei niitä voi pitää täysin totuudenmukaisina. Mies vaihtoon sanon minä."
– Mies, 37, naimisissa 

"Mies ei tule tuosta muuttumaan. Jos hellyyttä kaipaat, etsi samantien joku toinen.  Muuten päädyt suhteenne jostain kumman syystä ehkä kituuttaessa etsimään hellyyttä joidenkin vuosien päästä joka tapauksessa joltain toiselta mieheltä. Ja silloin homma menee vielä ikävämmäksi."
– Mies 36, naimisissa

"Tilanteessa häiritsee pari asiaa. Ensinnäkin, haluatko jakaa elämäsi ihmisen kanssa, jonka persoonallisuus muuttuu alkoholia juomalla paljon ja toiseen äärilaitaan. En missään tilanteessa suosittele olemaan ihmisen kanssa, jonka hyviksi puoliksi listaat, millainen hän on humalassa. Toivotko, että hän olisi humalassa vaikka 70 prosenttia ajasta, jolloin sinä saisit hellyyttä tarpeisiisi, kun estynyt miehesi ei muuten kykene antamaan sinulle, mitä haluat?

Vertailun vuoksi itse olen humalassa aina hauska ja hyväntuulinen, mutta olisi kamala ajatus, jos tyttöystäväni haluisi olla kanssani, koska olen ”humalassa hauska”. Harvoin uskon parisuhteessa toisiin yrityksiin, en koskaan kolmansiin. Listaa lähipiiristäsi pariskunnat, jotka ovat onnistuneet kolmannella yrittämällä, tee analyyttiset johtopäätökset ja ratkaisut sen mukaan. Ihmiset haluavat uskoa oman parisuhteensa ainutlaatuisuuteen. Tämä on kuitenkin illuusiota, samoin käsitys että jossain on sinun oma sielunkumppani. Koko käsitys sielunkumppanuudesta on aika surullinen, luuletko että 7 miljardista ihmisestä SE SINUN sielunkumppanisi sattui syntymään samalla seudulle. Puhkaise kupla, jossa elät ja katso tilannettasi rehellisesti ulkopuolisen silmin. Sanot myös, ettet tuntenut oloasi rakastetuksi. Eikö se ole juuri parisuhteen perusta, rakastaa ja saada vastarakkautta?"
– Mies, 36, avoliitossa

"Tiedän tunteen, kun on niin koukussa ihmiseen, jolta ei periaatteessa saa sitä mitä haluaa, mutta haluaa silti olla hänen kanssaan. Sitä toivoi tuolloin, että ehkä tulevaisuudessa asiat muuttuvat siihen suuntaan mitä haluan ja suhde pääsee loistoonsa. Paljon oli puhetta ja paljon oli myös tekoja, ainakin hetken aikaa. Sitten oltiin taas aloitusruudussa. Lopulta sitä tajusi itsekin, että ei tälläinen toimi ja ymmärsi lähteä suhteesta katsomatta taakseen.

Humalassa on paljon helpompi olla rohkea ja tehdä asioita, joita selvinpäin on hankala syystä tai toisesta toteuttaa. Mutta mikään humalassa sanottu ei ole mikään täydellinen totuus, eikä se kerro hänen oikeista tunteistaan, ne sanotaan selvinpäin. Tottakai on mahdollista, että mies ei ole sellainen, joka osaisi tai edes haluaisi olla läheinen, ei se ole ennen kuulumatonta. Mutta jos ei saa läheisyyttä, niin onko se suhde sen arvoista, vaikka periaatteessa mies olisikin mieleen? Sanoit itsekkin, että erositte, koska et saanut hellyyttä etkä tuntenut itseäsi rakastetuksi. Nyt elät unelmassa, josta et pääse irti ennen kuin hyväksyt, että meressä on muitakin kaloja, eikä tämä sinun ole ainoasi."
– Mies, 33, sinkku

"Onko mies ikuisesti tällainen ei-hellyydenantaja? On. Asia ei tule muuttumaan. Jatka elämääsi tai kärsi (siis sopeudu)."
– Mies, 45, naimisissa

”Tuosta tilanteesta tulee mieleen minun oma isä, koska hän ei puhu mistään oikeastaan mitään kuin vaan kännissä. Se on aina ollut semmoinen tavallinen suomalainen hiljainen mies, joka ei avaudu kun kännissä. Minun mielestäni ihminen voi muuttua, mutta jos tuo nainen ja mies ovat jo eronneet pari kertaa eikä mies ole muuttunut mihinkään, niin ei välttämättä muutu jatkossakaan. Onhan se paska juttu, jos muuten natsaa ja haluaisi olla yhdessä, mutta tuollaiset asiat puuttuvat suhteesta. Lemmentohtorin mielipide on, että joko sen naisen pitää vaan nyt elää sen asian kanssa ja toivoa, että jospa se joku päivä muuttuu, tai sitten vaan uutta matoa koukkuun. Itsekin joskus luuli, että hei tämä on nyt se oikea, mutta sitten kun erosi ja jatkoi elämää sekä pystyi miettimään järjellä asioita, niin ei se ollut lähelläkään sitä oikeaa. Lemmentohtori kuittaa."
– Mies, 22, sinkku

 

Lue myös:

    Uusimmat