USA 2000. Käsikirjoitus ja ohjaus: Christopher Nolan, Jonathan Nolanin tarinan pohjalta. Tuotanto: Team Todd. Kuvaus: Jordan Alan ja Wally Pfister. Leikkaus: Dody Dorn. Pääosissa: Guy Pearce, Carrie-Anne Moss, Joe Pantoliano, Stephen Tobolowsky, Mark Boone Jr., Harriet Sansom Harris, Jorja Fox. Kesto: 113 min.
Muisti ja sen menetys on aina ollut yksi kiehtovimpia elokuvan aiheita. Psykologisiin trillereihin se on kuulunut olennaisesti erilaisten muistihäiriöiden, torjuttujen traumojen, flash backien ynnä muiden muodossa. Palautuville muistoille on suorastaan kehitetty oma elokuvallinen kielensä; nopeat mustavalkoiset välähdykset, tehokkaat ääniefektit ja "väärinpäin" kuvatut kohtaukset alkavat olla nykykatsojalle jo liiankin tuttua huttua.
Harvinaisen persoonallisesti teemaa hyödyntää Christopher Nolanin tummanpuhuva murhajännäri Memento, jonka päähenkilöltä on lyhytmuisti karannut. Hän joutuu elämään kahden muistamansa minuutin varassa, tapaamaan tutut ihmiset yhä uudestaan ventovieraina ja aloittamaan joka aamu kaiken alusta.
Entinen vakuutusasiatutkija Leonard Shelby (Guy Pearce) herää tuntemattoman motellin huoneesta eikä tiedä missä on, saati mitä edellisinä päivinä tai viikkoina on tapahtunut. Leonard tietää vain että hänen vaimonsa on murhattu ja että hänen täytyy löytää murhaaja. Lyhytmuistin puutteessa dekkariksi ryhtynyt mies turvautuu lappuihin, joihin kirjoittaa kuka on ystävä ja kuka vihollinen. Ja kun lappusetkaan eivät riitä, hän tatuoi muistisäännöt pitkin vartaloaan; ihosta on muodostunut Leonardille muistin kartta, joka päivittäin kertoo mitkä ovat hänen päämääränsä, edistysaskeleensa ja pahimmat vaaransa.
Mutta kuka on salaperäinen Teddy (Joe Pantoliano), joka näennäisesti haluaa auttaa mutta käyttäytyy omituisesti? Entä lähibaarin kiehtova tarjoilijatar Natalie (Carrie-Anne Moss), joka tarvitsee Leonardin apua mutta on sotkeutunut hämäräbisneksiin? Miten toinen lyhytmuistipotilas ja Leonardin entinen vakuutusasiakas Sammy (Stephen Tobolowsky) liittyy tapahtumiin? Siinäpä arvoitusta kerrakseen.
Ohjaaja Nolanin yhdessä veljensä Jonathanin kanssa kirjoittama käsikirjoitus on nerokas. Se rakentaa paranoidisen maailmansa vähitellen ja sykäyksittäin, niin että katsoja ajautuu Leonardin pään sisäiseen kaaokseen halusipa tai ei. Sirpaleisen kerronnan mittaan tiedämme joskus enemmän ja joskus vähemmän kuin päähenkilö, jonka painajaismaisessa todellisuudessa mihinkään ei voi luottaa. Mutta voiko häneen itseenkään?
Risteilevien näkemysten, muistojen ja aikatasojen verkostossa jokainen henkilö vetää Leonardia omaan suuntaansa, ja hetkittäin elokuvan informaatiotulva on niin sakea että puuroutuminenkin uhkaa. Toisaalta lopusta alkuun etenevän tarinan viehätys piilee juuri siinä, että mitään ei selitetä puhki; tulkinnan varaa jää kaikkein olennaisimpienkin tapahtumien ympärille.
Guy Pearce on yksi nykyelokuvan kiinnostavimpia mieskasvoja, joka on todistanut kykynsä niinkin erilaisissa rooleissa kuin Priscillan poukkoilevana puppelipoikana ja L.A. Confidentialin viileänä kovanaama-kyttänä. Nyt hän tekee vaikuttavan herkkää työtä itsensä hukanneena Leonardina, välittäen tämän mielensisäiset liikahdukset ymmärrettävästi ja tarkasti.
Kaksi Matrixissa vakuuttanutta näyttelijää, Carrie-Anne Moss ja Joe Pantoliano ovat erinomaisia lain harmailla vyöhykkeillä tasapainoilevina hahmoina, joiden kyynisyys, epäluotettavuus ja moraalinen höllyys ovat elimellinen osa Mementon synkkää film noir -kaikuista maailmaa.
Taidokkaasti kuvattu ja leikattu elokuva haastaa mukaan kiehtovaan älypeliin, jossa valhe ja tosi, menneisyys ja nykyisyys sekoittuvat jatkuvasti. Tämä hullunmylly pitää jännitteisessä otteessaan niin tiukasti että muisti menee.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: CTS Egmont