Matka edellisiin elämiin – mitä meedion luona tapahtuu?

Helsinkiläisessä asunnossa kynttilät palavat ja seinällä koreilee heleän värisiä maalauksia ja piirustuksia. Meedio Harriet Piekkola tarjoilee teetä ja kehottaa jättämään narikkaan kenkien ja kännyköiden lisäksi järjen. Tarkoitus on nimittäin päästä sukeltamaan syvälle sieluumme, kenties edellisiin elämiimme. Ankara ajattelu ei auta asiaa, vaan avoin mieli.

– Meediolla on ajatuksena aina, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen ja meillä on muutakin kuin tämä yksi fyysinen keho. Meidän täytyy sieluna oppia rakastamaan itseämme, Piekkola aloittaa.

Piekkola kertoo työskennelleensä noin 15 vuotta meediona, ja sanoo nauttivansa myös henkisyyden opettamisesta.

– Olen aina ollut todella herkkä. Äitini on kertonut, että jo pienenä leikin toiselta puolelta tulleiden kanssa, Piekkola muistelee. Kuitenkin vasta avioeron jälkeen hän kertoo voineensa keskittyä henkisyyteen.

Piekkola kertoo ihmisten turvautuvan meedion apuun usein esimerkiksi läheisen kuollessa. Erityisesti menehtyneen nuoren tai lapsen omaiselle voi olla lohduttavaa saada varmistus siitä, että rakkaalla on kaikki hyvin. Piekkola kuvaakin lohduttamista yhdeksi työnsä osa-alueeksi.

– Asiakkainani on eri-ikäisiä ihmisiä, nuorista liituraitamiehiin. Nuoret voivat tulla keskustelemaan omasta herkkyydestään. Vanhimmat asiakkaani ovat yli 80-vuotiaita, Piekkola kuvailee. Myös esimerkiksi työhuolet voivat olla syy hakeutua meedion vastaanotolle.

Piekkola kertoo, että neuvojen ja lohdutuksen sijaan monesti tullaan myös hakemaan vahvistusta omille ajatuksille. Hän huomauttaa, että meedion tapaamisesta ei saa valmiita vastauksia, vaan kyseessä on vuorovaikutustilanne.

– Vastaanottajalla on suuri merkitys. jotta energia kulkee siinä hetkessä.  Kaikki tieto tulee kauttani, mutta itse en tiedä mitään, Piekkola selittää.

Pettymyksiltäkään ei aina vältytä.

– En voi myöskään soittaa toiselle tasolle, että saisin jonkun langoille, voin vain toivottaa kaikki tervetulleiksi.

Me emme ole paikalla kuitenkaan tutustumassa tuonpuoleiseen siirtyneisiin, vaan omaan itseemme. Siihen meedio tarjoaa työkaluksi kurkistamista omiin entisiin elämiin. Mutta miksi?

– Menneiden elämien kautta opimme ymmärtämään sieluamme. Jokaisesta elämästä jää sieluun määrättyjä asioita, joita olemme oppineet.

Piekkolan puheissa kuuluu eräänlainen usko kohtaloon: siihen, että elämä noudattaisi ennalta määrättyä suunnitelmaa. Hän uskoo esimerkiksi sielunkumppanuuteen. Samalla kuitenkin hän muistuttaa useaan otteeseen, että sielulla on vapaa tahto. Hän ajattelee, että elämän vastoinkäymiset eivät ole rangaistuksia, vaan opettavia kokemuksia.

Mutta nyt itse asiaan!

Poikkeuksellisesti kyse on ryhmätilanteesta. Istumme tuoleilla kuin luennolla ikään. Piekkola sulkee verhot ja laittaa taustalle soimaan luonnonääniä muistuttavaa, eteeristä musiikkia. Aloitamme hengitysharjoituksella ja rentoutuksella.

Lue, miten käy, kun Piekkola johdattaa syvään rentoutukseen joukon skeptikoita ja uteliaita kokeilijoita?

Skeptikko istunnossa

Shutterstock

"Olen skeptikko. En usko jumalaan, en tuonpuoleiseen, en uskomushoitoihin, en homeopatiaan, enkä moneen muuhunkaan asiaan. En ole koskaan käynyt meediolla, mutta olen perusluonteeltani utelias. Niinpä otin avoimien mielen ja tartuin tilaisuuteen kokeilla regressiohoitoa.

Alussa minua jännitti, mutta ei suinkaan se, mitä mahdollisesti kokisin, vaan se, että en kokisi mitään ja tuntisin oloni hölmöksi. Että en pystyisi rentoutumaan ja hiljentämään rationaalista yliminääni, joka on aiemminkin sabotoinut mindfulness-kokeilujani. Pohdin, miten voisin rentoutua kovalla tuolilla istuen.

Lieneekö joogatuntien, meditaatioyritysten tai ihan vain kiireisen aamun aikaansaaman väsymyksen ansiota, mutta onnistuin kyllä pääsemään syvään rentoutumisen tilaan. Sen sijaan Piekkolan ohjaamien mielikuvien herättely vaati pinnistelyä. Osa tuli helposti, kuin unessa, mutta häilähtävästi. Huomasin harmittelevani, etten kyennyt keskittymään ohjauksen mukaan.

Näin kyllä asioita, mutta kyseenalaistan niitä oman vilkkaan mielikuvituksen tuotoksena. Ehkä näin silmät ummistettuna syvällä ajatuksissani niitä kuvitelmia, mitä jollain tavalla aktiivisesti loin itse. Toisaalta olin pettynyt, etten selvästikään osannut kuvitella itselleni loisteliasta ja tapahtumarikasta edellistä elämää: olisihan se ollut jännittävää!

Olin ajatellut itsestään selvästi kuvittelevani sellaista menneen ajan elämää, johon tunnen viehtymystä, omaa toivettani. Mielikuvani olikin suuri pettymys. Kyse oli kuin unesta, jota en voinut täysin hallita, mutta joka kuitenkaan ei vienyt täysin mukanaan. Kohtasin myös omia, ihan nykyisinkin tuttuja pelkojani.

Ajantaju kadotti merkityksensä, vähän kuin mindfulnessissakin: rentoutus tuntui vartilta, vaikka aikaa oli kulunut 45 minuuttia. Keskustelimme jälkeenpäin kokemuksesta ja oli kiinnostavaa huomata, miten eri ihmiset olivat hetken kokeneet. Olin olettanut, että esimerkiksi taustamusiikki olisi värittänyt loogisesti ajatteluani, mutta meidän kaikkien ajatukset olivat laukanneet aivan erilaisia polkuja.

En ehkä tuntenut niinkään olevani menneessä elämässä kuin oman mielikuvitukseni syövereissä. Jälkeenpäin huomasin itsessäni samoja ahdistuksen tunteita kuin aiemminkin mindfulness-harjoituksissa.

Harkitsin, voinko kirjoittaa asiaa, joka jäi eniten mietityttämään. Piekkola kuvaili yksityiskohtaisesti selkeintä mielikuvaani ennen, kuin ehdin mainita siitä halaistua sanaa. Toisaalta, kun kuvailin harjoitusta illalla tyttärelleni hän arvasi heti, mikä mielikuvani oli ollut. Olenko todella näin helposti luettavissa?"

Nainen, 27

"Uskon yliluonnolliseen –
ainakin osittain"

"Kävimme kurkistamassa entisiin elämiimme. Minä uskon yliluonnolliseen ainakin osittain, joten menin tunnille avoimin mielin ja se kannatti, sillä session aikana koin mitä kummallisempia asioita. Näin nimittäin jonkun naisen elämästä pieniä pätkiä.

Kummallisuuksia lisäsi se, että ajantaju katosi kokonaan. Session jälkeen meille nimittäin kerrottiin sen kestäneen noin 45 minuuttia, kun itse arvelin sen kestäneen enintään 15 minuuttia.

Session jälkeen minulle tuli kylmä ja myös jano tuntui olevan loputon. Päätäkin särki ja paljon. Oli todella kummallista tulla takaisin toimistolle, koska oli todella outo olo. Sain kyllä tunnilta paljon ajateltavaa nykyiseen elämääni liittyen. Sessio oli todella mielenkiintoinen ja suosittelen sitä sellaisille ihmisille, joilla on menneisyydessä tai elämässään asioita selvittämättä.

Tunnille mentäessä täytyy olla valmis kaikkeen, koska koskaan ei voi tietää mitä näkee tai näkeekö mitään. Kannattaa myös todella juoda runsaasti vettä tai teetä! Session jälkeen on myös hyvä mennä suoraan kotiin kirjoittamaan ylös näkemänsä asiat ja olla omassa rauhassa, ilman ympäröiviä häiriötekijöitä, sillä tunti saa ajatukset jylläämään villisti."

Nainen, 26

"En purematta niele"

"Menin meediolle avoimin mielin, vaikken olekaan erityisen hengellinen ihminen ja suhtaudun moniin tällaisiin asioihin skeptisesti. Matka menneisiin elämiin aloitettiin rentoutumalla ja tämä sujuikin hyvin. Meedion ohjatessa meitä sainkin joitain ihan selkeitä mielikuvia. Hetken kuluttua kuitenkin keskittymiseni herpaantui, enkä saanut enää mielikuvitustani laukkaamaan.

Luulen, että aluksi hyvin menneestä rentoutumisesta huolimatta en ollut lähelläkään entistä elämääni, vaan mieleni peilasi meedion kehotuksesta ihan tästä elämästä olevia muistoja, toiveita ja muita kokemuksia. Osaavasta meediosta voisikin siis olla paljon apua erilaisten vaikeiden asioiden ja tunnelukkojen käsittelyyn, sillä uskon, että oman mielen ja jopa mielikuvituksen tutkiminen nimenomaan hyvin rentoutuneena on näitä asioita käsitellessä tärkeää.

Sen jälkeen kun meidän oli aika ”palata tähän paikkaan ja hetkeen”, kerroimme kokemastamme ja meedio kertoi omia näkemyksiään. Uskon, että meedion ”kyvyt” perustuvat erittäin kehittyneeseen ihmistuntemukseen. Ennen rentoutumista keskusteltiin pitkään, jolloin meediolla oli paljon aikaa tarkkailla meitä. Hän huomasi selkeästi, ketkä eivät tarvinneet vakuuttelua kokemalleen, mutta myös sen, etten niele purematta tällaisia asioita.

Ajatus sielunvaelluksesta on läheisensä menettäneelle sinänsä lohdullinen, mutta itse en ikinä haluaisi tavata meediota saadakseni yhteyden kuolleisiin läheisiini. Omat menneet elämäni saavat myöskin pysyä siellä, minne ne kuuluvatkin – menneisyydessä."

Nainen, 25

"En tiedä, missä oikein kävin"

”Olen käynyt kerran aiemmin meediolla, joka myös puhui menneistä elämistä, henkioppaista, vanhoista sieluista, ennalta sovitusta elämänkaaresta sekä siitä, että ihmiset jotka ovat nyt elämässämme, ovat olleet läsnä myös aiemmissa elämänpoluillamme eri rooleissa. Hän kertoi taannoin, että olen ollut esimerkiksi entisessä elämässäni espanjalainen mies, jolla oli kaksi tytärtä – äitini ja mummoni tässä elämässä. Kun tämän kertoo muille, se kuulostaa herkästi absurdilta, hömpältä. Mutta siinä hetkessä on aina jotain mystistä: sinä hetkenä en tyrmännyt ajatusta.

Nyt kävi samoin.

Aluksi pelkäsin, etten pääse kiinni hengittelyssä: koko kroppani tuntui niin raskaalta, etten osannut oikein rentoutua. Kuitenkin jälkikäteen puituani kokemustani tajusin saaneeni ja kokeeni vaikka ja mitä. Oma kokemukseni oli niin vahva, että tajusin kyynelten karanneen poskilleni session aikana.

Kokemukseni oli hieman erilainen kuin muiden: näin itseni pienenä tyttönä, joka vaelsi yksin isossa talossa, etsien jota kuta. Näin valokuvia, mutta kyseiset ihmiset eivät olleet paikalla. Nousin peilipöydän ääreen, ja paikalle saapui nainen, joka halasi minua. Yhtäkkiä tajusin, että se nainen olinkin minä ja katselin itseäni, tuota pikkutyttöä, joka nosti katseensa minuun ja hymyili helpottuneena.

Uskon, että tämä kokemus kuvasti omaa lapsuuttani, ja niitä asioita, jotka ovat jääneet käsittelemättä. Jälkikäteen oli kylmä, minua suorastaan paleli. Kävin jossain – en vain oikein tiedä, missä.”

Nainen, 28

P.s. Haluatko kurkistaa omaan edelliseen elämään? Tee leikkimielinen testi!