USA 1996. Ohjaus: Danny DeVito. Käsikirjoitus: Nicholas Kazan & Robin Swicord. Perustuu Roald Dahlin romaaniin. Kuvaus: Stefan Czapsky. Leikkaus: Lynzee Klingman, A.C.E & Brent White. Lavastus: Bill Brzeski. Musiikki: David Newman. Tuotanto: Danny DeVito, Michael Shamberg, Stacey Sher, Liccy Dahl / Jersey Films. Pääosissa: Mara Wilson, Danny DeVito, Rhea Pearlman, Pam Ferris, Embeth Davidtz. Kesto: 93 min.
Vastikään Oulun lastenleffafestareilla katsojakunnan äänet puolelleen saanut Matilda ja lasten kapina on mukava elokuva. Roald Dahlin kirpeään romaaniin perustuvana sen rasitteena ei ole äitelät opetukset eikä amerikkalainen perhehöttö, vaan se on rempseä tarina ainutlatuisesta pikkutytöstä.
Matilda (Wilson) on erikoinen tyttö, josta itseään täynnä olevat groteskit vanhemmat vähät välittävät. Hän oli neljävuotiaana lukenut jo kaikki talon lehdet ja siirtyi kirjaston palveluihin. Vihdoin Matilda pääsee kouluun, jossa odottavat kaunis ja mukava luokanvalvoja Miss Honey (Davidtz) ja karmaiseva johtajatar Trunchbull (Ferris). Pian Matilda huomaa itsessään nerouden lisäksi myös piilevän kyvyn.
Matilda on reipasta menoa. DeVito on tehnyt itsestään ja varsinaisestakin vaimostaan Pearlmanista pariskunnan, jolle Homer Simpsonkin nostaisi hattua. Televisio on pyhyyden alkulähde, jolle kirjoistaan vitisevä tyttöälapsi ei pärjää. DeVito vetää selkeät rajat hyvien, pahojen ja rumien välillä, vaikka kaksi viimeistä ominaisuutta voikin olla samassa henkilössä.
Tarina sujuttelee mukavan kaarteetonta latua, jolloin lapset ja lapsenmieliset voivat nauttia täysin rinnoin makoisista toimintapläjäyksistä, jotka taas ovat kaukana Yksin kotona sarjan näsäviisaan nulkin väkivaltaisista tempauksista. Opettajatar on todella niin kelju, että pikku siipeensaanti on täysin ansaittua.
Mara Wilson hoitaa Matildan roolinsa kunnialla ja hommiinsa pestatut aikuiset repivät itsestään myös räävittömät suoritukset. Pam Ferris rehtorina helvetistä on kerrassaan upea.
Matilda on hyvä lastenelokuva. Se ei hukuta itseään siirappiin, vaan on enemmänkin sukua naapurimaan lettipäisen ja pisamanaamaisen tytön seikkailuille.
Teksti: Jari Rantala