Aira Samulin ja Marko Björs olivat pitkäaikaisia ja läheisiä ystäviä.
Aira Samulin menehtyi tänään 23. lokakuuta 96-vuotiaana. Huippuratsastaja Marko Björs ja Samulin olivat pitkäaikaisia ja läheisiä ystäviä.
Björs muistelee lämpimästi MTV Uutisten haastattelussa heidän ystävyyttään, joka alkoi vuosia sitten.
– Menin nuorena toimittajana lemmikkilehteen tekemään juttua Airan Hyrsy-kissasta Hyrsylän mutkaan, ja minulla oli koira mukana. Ne ystävystyivät keskenään ja niistä tuli hauska pari. Nauroimme sitä vuosien varrella, että siitä lähti meidän ystävyytemme, Björs muistelee.
Lue myös: Aira Samulin on kuollut
Björs kertoo, että rakkaus eläimiin oli erityisesti se, joka yhdisti heitä. Björs kuvailee, kuinka Samulin oli suuri eläin oikeuksien puolustaja.
– Hän oli suomenhevosen ystävä ja sen takia, että suomenhevonen oli pelastanut Airan perheen sodasta aikoinaan. He pääsivät pommituksia pakoon, kun sinne sattui tulemaan suomenhevonen kärryineen pihaan ja pääsivät siinä kyydissä pommituksia pakoon ja junalle.
Björs kiittelee, kuinka läheinen ja rakas ystävä Samulin oli hänelle kaikki nämä vuodet. Björs kuvailee Samulinia reiluksi, luotettavaksi ja rehelliseksi ystäväksi.
– Ihan täydellinen ja mahtava ystävä, vaikka meillä oli paljon ikäeroa.
– Olemme pitäneet maratonpuheluita ja lähteneet yhdessä eri seikkailuihin. Hän on ollut tärkeä tuki ja mentori monessa asiassa.
Lue myös: Näin suomalaiset muistelevat Aira Samulinia
Samulin antoi Björsille tärkeitä elämänoppeja vuosien aikana.
– Aira sanoi, ettei pidä unelmoida, koska unelmat voivat tuottaa pettymyksiä. Hän sanoi, että pitää kuitenkin olla tavoitteita ja tehdä niiden eteen töitä, ne toteutuvat.
– Aira oli tosi yrittäjähenkinen ja hyvin epäitsekäs ihminen. Hän halusi tosi hyvää ympäristöön ja sitä hän tekikin. Varmasti kaikki tajuavat ja ymmärtävät sen, kuinka paljon hän teki mielenterveystyön sekä lasten ja nuorten liikunnan eteen. Aina kun oli mahdollista, hän teki hyväntekeväisyyttä.
Viimeisen kerran Björs oli yhteydessä Samuliniin reilu viikko sitten. Samulinin piti osallistua Björsin tuleviin juhliin, joissa hän oli aina paikalla.
– Hän sanoi, että silloin kun kutsutaan, pitää mennä, koska joskus tulee niitä hetkiä, ettei enää kutsuta.
– Viimeinen puhelu oli reipas ja hyvän mielen puhelu. Sovimme tapaamisesta, että koska viimeistään nähdään. Sitä hetkeä jäin odottamaan.
Björs sai kuulla tänään rakkaan ystävänsä poismenosta.
– Se veti tosi hiljaiseksi ja ihan voimattomaksi. Ihan käsittämätön uutinen. Kukaan ei elä ikuisesti, mutta sitä oli jotenkin Airan kohdalla vaikea uskoa, että tämä päivä tulee joskus.