Halttusen suvussa näyttelijänlahjat on iskostettu geeneihin. Marjukka Halttunen, sukunsa kolmannen polven näyttelijä, kertaa pitkää uraansa ja elämäänsä Studio55.fille.
Marjukka Halttunen syntyi vuonna 1942 näyttelijäpariskunta Kaarlo ja Hilkka Halttusen toisena lapsena. Vanhempien epäsäännöllinen työ saneli raamit perhe-elämälle; elämälle, jonka Marjukka koki kaikin puolin tavallisena.
− Vanhemmat olivat aina poissa kotoa. Meillä oli kotiapulainen, joka yritti paimentaa meitä. Periaatteessa meidän lasten elämä oli aika vapaata. Koin ennemmin muiden elämän vähän erikoisena, Marjukka muistelee lapsuuttaan.
Marjukka oli alle 2-vuotias, kun hänen elämässään tapahtui iso muutos. Jatkosota oli päättynyt, mutta ilmassa leijui yhä vahvasti Neuvostoliiton uhka. Perheen isä vaati vaimonsa vastusteluista huolimatta, että Marjukka ja hänen isoveljensä Pekka lähetetään Ruotsiin turvaan.
− 3-vuotias veli merkittiin passiin holhoojakseni, ja lensimme Ruotsiin. En ymmärtänyt tilanteesta yhtään mitään.
Kieli ja äiti unohtuivat
Sisarusten onni oli päästä hyvään perheeseen maalaistaloon. Vieraassa maassa Marjukka oppi ensimmäisenä kielenään ruotsin.
Kun äiti tuli vuotta myöhemmin hakemaan lapsia takaisin kotiin, Marjukka oli unohtanut sekä suomen kielen että äitinsä.
− Olisin halunnut jäädä Ruotsiin. Olin raivona ja purin äitiä junassa. Onneksi hän osasi ruotsia. Vähitellen sopeuduin, Marjukka kertoo ja lisää, että yhteys Ruotsin perheeseen on säilynyt.
Pienestä pitäen katsomossa
Kun elämä Suomessa asettui uomiinsa, teatterin maailma imaisi Marjukan mukaansa.
