Eikö liikkuminen huvita? Ei Marco Bjurströmiäkään aina. Siksi itsensä pitää pakottaa: ota kaveri mukaan, julkista elämäntapamuutos, hyödynnä kilpailuviettiä, laita lempimusiikkia soimaan… Mitä vain, kunhan siitä itse pitää. Muista kuitenkin, että terveysterroristeista ei pidä kukaan.
Marco Bjurström tunnetaan positiivisena, energisenä ja liikunnallisena ihmisenä. Onko hänellä koskaan päiviä, jolloin ei huvita liikkua?
– Tietenkin. Aivan samalla tavalla kuin kaikilla muillakin, eihän kukaan ole yli-ihminen, Bjurström sanoo.
Syyt liikkumattomuuteen ovat Bjurströmin mielestä silti aina tekosyitä.
– Vaikka lähteminen olisi kuinka vaikeaa ja kroppaa väsyttäisi, niin loppujen lopuksi se on aina ihanaa. Minulla on ollut käsittämättömän hieno onni saada liikunnasta ammatti: salille on mentävä pitämään tuntia silloinkin, kun itseä ei huvittaisi.
– Ihmisten pitäisi tunnistaa itselleen sopiva pakottamisen muoto. Minulle se on työ, jollekin toiselle jokin muu asia. Tällä hetkellä minua vähän ahdistaa, että liikkuminen on tanssin opettamisen rinnalle tulleen uutisankkurin työn myötä vähentynyt. Liikun nyt kahdesta kolmeen kertaan viikossa.
Liikuntakammon taustalta löytyy Bjurströmin mielestä yleensä huonoja liikuntakokemuksia.
– Ehkä lapsena tai nuorena on pakotettu johonkin, mikä on johtanut pettymyksiin ja epäonnistumisiin. Kun hyvät kokemukset puuttuvat, ei voi tietää, miten hyvän olon liikunnan jälkimaininkina kehossa liikkeelle lähtevät endorfiinit saavat aikaan.
