Haastoimme kolme toimittajaa kuukauden sokerilakkoon, jossa vältellään turhaa lisättyä sokeria. Lakkoilua on nyt takana viikko tai kaksi – lue tunnelmat!
Miten sujuu sokerilakko?
Lakkoilija: Jasmin, 23
Lakkoa takana: Viikko
Miten on sujunut?
Viikko takana sokeritonta. Olen jopa yllättynyt siitä, miten hyvin lakkoilu on sujunut. Mielialassa tai olossa en ole huomannut muutoksia, mutta sokerinhimo nakertaa välillä aterian jälkeen.
Lue myös: Sokerinsyönti loppui, päänsäryt alkoivat – kokeilussa kuukauden sokerilakko
Vaikeinta on ollut miettiä ruokavaliota uudestaan, kun niin monet valmisruoat sisältävät sokeria. Tämä on ajanut valmistamaan enemmän ruokaa itse, mikä toisaalta on vain positiivinen muutos.
Viikon oivallukset, eli nämäkin sisältävät sokeria:
- Monet tummat leivät (esim. Vaasan tumma ruispala)
- Paistopisteen karjalanpiirakat, lihapasteijat ja leivät
- Valmis-karjalanpiirakat (esim. Fazer Imatran riisipiirakka)
- Monet pakastepizzat
- Maksamakkara
Lakkoilija: Hanna, 47
Lakkoa takana: Viikko
Miten on sujunut?
Maanantai ja tiistai menivät hokiessa "en saa syödä tuota, enkä tuota, enkä juoda tuota". Ainoa pelkoni oli, että unohdan sokerilakon ja syön sokeria vahingossa.
Keskiviikkona iski kauppareissulla makeanhimo, ostin kuivattuja aprikooseja.
Torstaina olin avajaisissa, missä tarjoiltiin kuohuviiniä, pysyin lujana ja kieltäydyin tarjoilusta.
Perjantaina haaveilin perjantailasillisesta, mutta se jäi vain haaveeksi.
Lakkoilija: Maria, 29
Lakkoa takana: Kaksi viikkoa
Miten on sujunut?
Se on kaverit sillä lailla, että ravintolat eivät tiedä annostensa sokereista oikein mitään.
Menemme ravintolaan, jossa pyydän annokseen sokeritonta kastiketta. Myyjä ei tiedä, missä kastikkeista ei olisi sokeria, mutta hän neuvoo minua katsomaan tiedot raaka-ainekirjasta, joka on esillä ravintolassa. Siinä on noin sata sivua, eikä sisältöä ole jaoteltu mitenkään.
Kerrytän jonoa selatessani kirjaa. Lopulta päädyn juustokastikkeeseen, joka on sokeriton. Se ei oikeastaan kuulu valikoimaan, mutta myyjä lupaa, että voin saada sen.
Mutta, mutta: seuraavana päivänä käymme hakemassa ruokaa samasta paikasta. Pyydän taas juustokastiketta, koska en jaksa selata sadan sivun vihkoa uudelleen. Myyjä on eri tyyppi kuin eilen, ja hän sanoo, ettei tätä juustokastiketta missään nimessä saa syödä raakana, siis kuumentamattomana. Jaa, no, se on vähän myöhäistä nyt.
Sama saaga toistuu kahvilassa. Onko tässä piiraassa sokeria? En tiedä, sanoo kassa. Missä diabeetikot syövät? MITÄ he syövät? Tunnen joka kerta kassalla oloni ylivaativaksi nirppanokaksi.
Piirakassa ei muuten ollut sokeria.
