Saksa 2003. Ohjaus: Eric Till. Käsikirjoitus: Camille Thomasson, Bart Cavigan. Tuotanto: J. Dan Nichols, Gabriela Pfändner, Kurt Rittig. Kuvaus: Robert Fraisse. Leikkaus: Clive Barrett. Pääosissa: Joseph Fiennes, Alfred Molina, Bruno Ganz, Jonathan Firth, Peter Ustinov. Kesto: 125 min.
"Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa" oli kova slogan 1500-luvun katolisessa Euroopassa. Aneen ostamalla saattoi vapautua synneistään ja kaikki, niin katalat kroisokset kuin pulskasti voiva paavi, olivat tyytyväisiä. Kaikki paitsi nuori munkki Martti Luther.
Rajumyrskyn kynsissä nuorukainen lupaa Jumalalle ryhtyvänsä munkiksi, jos vain henkikulta säästyy. Luostarista Lutherin tie vie pitkälle uskontaipaleelle, joka kulminoituu paitsi hänen kuulusteluunsa Rooman paavillisen oikeuden edessä myös Uuden Testamentin kääntämiseen saksaksi.
Protestanttien aika alkoi teesien naulaamisesta Wittenbergin kirkon oveen. Luther oli kova luu, kapula kirkkoruhtinaitten rattaissa; uskon mies, joka kannatti luostareiden lakkauttamista ja edisti asiaa avioitumalla itse ex-nunnan kanssa. Vaikka luterilaisuutta syytetään usein askeettisuudesta, ei sen perustaja ollut mikään nuiva rusina. Martti oli elämänmyönteinen jäpikkä, joka halusi pudottaa järjestäytyneen uskonnon alas norsunluutornistaan tavallisen kansan pariin. Kääntää Raamatun latinasta kansankielelle ja luovuttaa sen massoille. Eric Tillin Luther-elokuvan nimiroolin esittäjä Joseph Fiennes on valovuosien päässä saksalaisen uskonpuhdistajan epäilemättä rehevästä habituksesta. Tätä puolta olisi suonut korostettavan enemmän.
Shakespeare in Loven (1998) ja Elizabethin (1998) päätähden roolisuorituksessa on siis toivomisen varaa. Epäilemättä tehtävä on ollut vaikea; onhan Lutherista 500 vuoden aikana muodostunut melkoisesti "elämää suurempi" figuuri. Fiennesin ratkaisu esittää saksalaisuudistajaa palavasilmäisenä mutta masentuneisuuteen taipuvaisena ihmemiehenä ei tee oikeutta Lutherin moninaisuudelle. Toisaalta elokuva tuskin edes on tavoitellut historiallista yhdenpitävyyttä. Luther on elokuva enemmän inspiraatiota hakeville kuin historian tuntemustaan tarkentaville katsojille.
Idealisti Luther oli varmasti, mutta tokkopa ihan näin tietämätön ympärillään jyllänneistä poliittisista ja materiaalisista vaikuttimista. Keventävää taustakarismaa tarjoilee Peter Ustinovin Fredrik Viisas, uskonpuhdistajan vaikutusvaltaisin suojelija, jonka valtapeliin Lutherin tukeminen sopii mainiosti. Fredrikin hallittu rooli jäi viime maaliskuun lopulla kuolleen veteraanitähden viimeiseksi elokuvaksi.
Uskonto on vakava asia. Niin myös Luther-elokuvassa. Soihdut palavat ja väkijoukot parveilevat levottomina kun uskon liekki roihuaa fanaattisen keropään rinnassa. Kliseisessä ryppyotsaisuudessaan tarina horjahtelee välillä melkein koomisen puolelle. Visuaalisesti elokuva näyttää hyvinkin komealta, mutta pieni epäilys hiipii yhtäkaikki mieleen: eikö tämä kaikki ole nähty jo kovin useasti aikaisemminkin?
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Buena Vista