Studio55.fin lukijoiden joulua olivat varjostaneet läheisen poismenot sekä epäonniset sattumukset. Lue koskettavat tarinat!
Äidin kuolema hiukan ennen joulua. Siitä lähtien jouluvalmistelut ovat vielä viiden vuoden jälkeen jotenkin ankeita aloittaa. Tuntuu, etteivät joulut ole enää samanlaisia, koska ne vietettiin juuri äidin luona valmiissa joulupöydässä. Ehkä juuri siitä johtuen vietämme joulut usein jossakin lomakohteessa, niin ei olo ole niin haikea.
-Mari
Joulusta on kulunut 70 vuotta. Tuolloin olin kuuden vanha ja odotimme siskojen kanssa hartaasti pukkia. Isä oli kaatunut sodassa, joten olimme äidin kanssa. Hän sanoi menevänsä vielä katsomaan, että navetassa on kaikki hyvin, ja me odotimme. Sitten porstuvasta kuului töminää – naapurin Raimo, 4-vuotias sieltä tuli – oli tullut yksin noin puoli kilometriä heidän kotoaan. Tullessaan Raimo oli huomannut, että saunassa paloi valo, joten oli mennyt kurkkimaan ikkunan taakse. Äitihän se siellä laitteli pukin vaatteita päälle. Raimo tuli ja ilmoitti meille, että äitinne siellä saunassa laittaa pukin vaatteita päälle. Siihen minun usko pukkin meni. Tunsin heti, kun pukki tuli ja alkoi puhua – äitihän siinä! Asia huvittaa nyt, silloin ei.
-Meeri76
Vuonna 1987 tyttären menetys jouluaamuna, sen jälkeen joulut ovat olleet surullisena muistossa, joka vaikutti meidän joulunviettoon koko perheessä.
-Rampe
Joulu 1989 jäi pysyvästi mieleen. Ensimmäinen puoliso teki itsemurhan tapaninpäivää seuraavana yönä. Olimme kahden pojan kanssa samassa huoneessa kun mies ampui itsensä. 15 vuotta myöhemmin toinen puoliso sairastui syöpään ja joulu 2004 oli viimeinen minkä vietimme yhdessä. Kaksi joulua meni siis kovin surullisissa merkeissä.
-Heli
