Lukijoiden kammottavimmat hammaslääkärikokemukset

Väkivaltaisia hammaslääkäreitä, hutiin osuneita poranteriä ja turhia hampaanpoistoja... Studio55.fin lukijat kertoivat hirvittävimmistä kokemuksistaan.

"Olin noin 8-vuotias, ja naispuolinen kouluhammaslääkäri oli mielestäni todella ankara ja pelottava. Hän komenteli vihaisella äänellä, tukasta pidellen käänsi päätä oikeaan asentoon ja kiskaisi tukasta, jos syljeskeli verta liian kauan viereiseen altaaseen. Kerran hän huitaisi vahingossa poskeen poralla ja sanoi vain 'ohhoh'. Kotona laitoin pimeässä taskulampun suuni eteen. Poratussa kohdassa oli vain ohut nahka, näkyi melkein läpi."

"Menin hammaslääkäriin kipeän hampaan vuoksi. Hammaslääkäri totesi, ettei sitä enää kannata paikata, vaan se täytyy poistaa. Hän teki tunnin töitä, eikä hommasta tullut mitään, kunnes hän totesi, että ei tule mitään on lähdettävä sairaalaan, eli hän mokasi jotain. Kiireellä menin Meilahteen, josta edelleen minut lähetettiin Töölön sairaalan hammaslääkärille. Sieltä minut lähetettiin kirurgiseen sairaalaan, jossa kirurgisesti leikattiin loput hampaasta, jota hammaslääkäri oli nyrhinyt. Hän osui johonkin hermoon, jonka seurauksena ilmeisesti loppuelämäni toinen puoli nenästä, ylähuuli ja osa toista poskea ovat puuduksissa."

"Karmivin muisto oli se, kun minulta poistettiin viisaudenhammasta ja lekuri ei sitä jaksanut vetää. Niinpä kutsui käytävästä asuntoonsa menossa olevan ulkopuolisen ihmisen vetoavuksi. Silloin olin järkytyksestä kalpea, ja toimenpiteen aikana unohdin jopa hengittää, joten eräänlainen pyörtyminenhän siitä seurasi. Hampaan ne kuitenkin saivat ulos leukaluuta rikkomatta, mutta kipu oli kyllä helvetillinen, ja se jatkui muutaman viikon. Puhumattakaan ulkonäöstäni toimenpiteen jälkeen, kun joka paikka oli veressä: naama, vaatteet, lattia."

"Lapsuudessa, Pohjois-Suomen pienessä kaupungissa ei ollut paljon valinnanvaraa hammaslääkäreissä. Piti aina mennä kovakouraiselle, isokokoiselle mieshammaslääkärille, joka hoiti hampaita pois vetämällä! Puudutuspiikit olivat painajainen, ja kerran tuli jopa puraistua lääkäriä sormeen toimenpiteen aikana! Eikä olleet poratkaan tämän päivän tasoa, vaan tuntui kuin koko pää olisi ollut vaarassa irrota!"

"Tuskasta päätellen oli leukaluu murskana"

"Koulussa oli hammaslääkärinä nainen. Kun hän nosti vatsansa käsinojalle, niin johan alkoi porakone ulista. Kaikkein pahinta oli, että hampaita otettiin niin helposti pois jo kouluikäiseltä, niinpä minultakin on aina puuttunut hampaita. Onneksi nykyään saa apua siihenkin. Ja ne karmeat ulisevat porakoneet, vieläkin tulee muistot mieleen, kun kuulee jonkun käyttävän remontissa porakonetta."

"No, itse asiassa niitä on useampikin: 1. Hammaslääkärin tupakan kellastamat sormet 60-luvulla (jotka siis myös haisivat tupakalle). 2. Melkein pyörtyminen päivystävän hammaslääkärin pesuhuoneeseen, kun oli hiukan käsitellyt etuhampaitani. 3. Pumpulitollon löytyminen n. 30 vuoden jälkeen etuhampaani paikan alta."

"Kyllä pelotti ja hirvitti ja pahus vie vielä sattuikin kun täti-ihminen repi ja raastoi hampaantynkääni irti leukaperästäni puolitoista tuntia rikkoen samalla ruokasalinkalustostani naapurihampaat isoille lohkeamille. Saatuaan vihdoin hampaani irti oli varmaan viikkojen tuskasta päätellen leukaluu murskana. Kaiken kukkuraksi paikatessaan lohjenneita vierushampaita amalgaamilla, tipahtivat ylimääräiset tasoitteet runneltuun reikään aiheuttaen useita käyntejä tohtorin luona!"

"Kolmannella luokalla lääkäri näytti ja heilutti silmien edellä kauheaa meteliä pitävää poraa. Jouduin paniikkiin ja juoksin karkuun koulun vessaan. En avannut ovea, vaikka äitini, opettaja ja lääkäri huusivat oven takana. Lopuksi koulun talonmies tuli murtamaan lukon. jouduin kuin jouduinkin piinapenkkiin, ja se oli jotain niin kauheaa, että vasta 90-luvulla uskalsin mennä hammaslääkäriin. Se oli myöhäistä, sillä nyt on tekarit leukaperissä. 60-luvulla ei kai tunnettu puudutusta?"

"Minulla oli vaikeat viisaudenhampaat. Kaikki neljä jouduttiin leikkaamaan, sillä pelkkä veto ei riittänyt. Yksi sitten olikin todella kinkkinen. Juuri oli kasvanut koukuksi ja leukaluuta jouduttiin kovertamaan niin, että hammas saatiin pois. No, siinä vierähti tietenkin aikaa rutkasti ja puudutus alkoi kadota. Kivut pahenivat ja lääkäri hikoili hikikarpaloin ja äiti odotti lastaan odotushuoneessa huolestuneena. Olimme kaikki lujilla ja lopulta hammas joutui antamaan periksi. Mutta säryt olivat kovat ja turpoaminen hurjaa. Ei hevillä unohdu."

"Muistan kansakouluajoilta (1950-luvulla), kun maaseudulla kävi koulussa hammaslääkäri. Hammaspora sai voiman jalalla polkien ja näin ollen porahan pyöri hitaasti. Sähköjä ei ollut, ja valona oli öljylamppu."

Koonnut: Studio55/Tuuli Lindgren

Lue myös:

    Uusimmat