Studio55.fi kysyi lukijoiltaan mietteitä kuolemanrajakokemuksista. Muutamat kyselyyn vastanneista uskovat kokeneensa itsekin kehosta irtautumisen tai käynnin rajan tuolla puolen. Lue tarinat!
"Menin pimeää kohden ja lopulta näin kirkasta valoa. Juuri ennen valoa naisen ääni kehotti kääntymään takaisin. En meinannut kääntyä, vaan halusin jatkaa kirkasta kohden, jolloin nainen sanoi uudelleen: aikasi ei ole vielä tulla tänne. Sitten uskoin ja käännyin takaisin päin. Lopulta heräsin tähän maailmaan takaisin. Näin olin käynyt tuonpuoleisessa auto-onnettomuuden jälkeen."
Päivi
"20 vuotta sitten meinasin kuolla pahoinpitelyn seurauksena, ja koin jotain selittämätöntä. Valoa ja suunnatonta rauhaa. Näin myös tulevia elämäntapahtumiani. Sitä on vaikea selittää sanoiksi."
Jarmo
"Ollessani 14-vuotias jäin auton töytäisemäksi ylittäessäni suojatietä. Auton vauhti oli hurjat 60km/h. Tästähän ei oikeastaan pitäisi selvitä. Sain vakavan aivotärähdyksen ja pieniä ruhjeita päähän ja kasvoihin. Ollessani tajuttomana olin siinä valossa, joka voidaan selittää ihan länsimaalaisen tieteen avulla. Itse pidän tätä jonain kuolemanrajakokemuksena. Valo ei ollut liian kirkas, vaan lempeän valkoinen ympäröiden minut kokonaan. Olo oli kuin olisi levännyt lämpimässä vedessä. Olo oli rauhallinen ja levännyt. En tiedä kuulinko musiikkia vai mitä, mutta jotain lempeää ääntä kuitenkin.
Kun sitten minut väkisin herätettiin, olivat kivut tolkuttomat. Muistiin tämä kokemus on jäänyt elävästi. Nyt kolmekymppisenä katsoessani elämää taaksepäin olen huomannut, kuinka varjeltu olen lukuisista vastoinkäymisistä ja onnettomuuksista huolimatta ollut. Kummallisia sattumuksia ja johdatusta. Nykyään uskon enkeleihin ja kohtaloon, vaikken uskossa ole koskaan ollutkaan. Pyydän suojelusenkelin apua arjessani. Ymmärrän sen, että on paljon sellaista, mitä ihmiset eivät vielä yleisesti tiedosta tai hyväksy. Näistä "pehmeistä" puheistani huolimatta olen minäkin korkean akateemisen tieteellisen koulutuksen saanut ja sikäli hyvin rationaalisen ajattelutavan omaksunut."
Maria
"Minulla oli vaikea synnytys yli 30 vuotta sitten, ja minulle tehtiin hätäsektio. Olin jonkinlaisen aidan päällä, jonka toisella puolella oli mahtavan kaunis viheriö. Joku käski tiukasti minua pysymään siellä mistä olin tullutkin."
Katja
"Viime vuonna pitkän sairastelun jälkeen sydämeni petti. Näin kirkasta valoa ja mieleni valtasi rauha. Näin kuolleita läheisiä jotka olin menettänyt. He olivat tulossa minua hakemaan."
Sanna
"En ollut leikkauspöydällä enkä onnettomuudessa, vaan todella raskaan päivän päätteeksi kodin TV-tuolissa. Lääkärin mukaan aivoni eivät saaneet riittävästi verta ja happea, jolloin syntyi tällainen tila, jossa näin vaalean, hieman sinertävän ja todella valoisa ja kirkkaan pilviputken, jonka päässä minua odotti kädet kutsuvasti levällään vuotta aikaisemmin edesmennyt rakas isäni. Ilmeisesti olin siinä vaiheessa sanonut ääneen "isä", sillä mieheni raahasi minut siitä vuoteeseen makaamaan. Silloin verenkierto taas elpyi ja isä hävisi ja myös koko näky hävisi."
Riitta
Raja takana ei mitään
Käväisin rajan takana muutama vuosi sitten. Saivat kuitenkin vedettyä minut takaisin. Siitä ei ole mitään mielikuvaa, ei edes pimeyttä, eli en tietäisi käyneeni, jos minulle ei olisi kerrottu. En siis usko mihinkään mystiseen "tuonpuoleiseen".
Jet
Kokemuksia kehosta irtautumisesta
"Olen kokenut kehosta irtautumisen. Makasin sängyssäni, mutta koin olevani sänkyni yläpuolella selälläni katon rajassa sänkyni suuntaisesti, josta seurasin maanpäällistä elämää. Rauha, levollisuus ja miellyttävä hyvä olo valtasivat minut. Olisin halunnut jäädä sinne ja petyin laskeutuessani takaisin fyysiseen kehooni. Minulla ei ole psyykkisiä sairauksia. Lähisukulaisellani on myös ollut runsaasti erilaisia "yliluonnollisia" tapahtumia."
Tuula
"Yksi kokemus toisesta todellisuudesta on hämmästyttänyt ja mietityttänyt minua aina. Varhaisessa murrosiässä aloin harrastaa iltaisin ennen nukahtamista kehosta irtautumista. Koen, että ihminen on nimenomaan murrosiässä herkimmillään kokemaan ja vastaanottamaan todellisuuden luonteen. Tätä meditatiivista harrastusta jatkuin noin puolen vuoden ajan ja huomasin kehittyväni siinä jossain määrin. Keveyden tunne ja harmonia - varmaankin aivan normaaleja ja toivottavia asioita eri rentoutumistekniikoissakin.
Puuhailu loppui kuitenkin kuin seinään eräänä iltana kun alkoi tapahtua. Näin siis valotunnelin, jonka päässä loisti kirkkaus. Samoin siellä valossa oli kaikki kuviteltavissa oleva harmonia ja onni. Vauhti, jolla etenin tunnelissa oli huumaava, samoin tämä mielikuvituksen rajat ylittävä nopeus kiihtyi koko ajan yhtä hämmästyttävällä tavalla. Kaikkiin noihin sanoihin, kirkkaus, harmonia, onni, nopeus, kiihtyvyys, tulee suhtautua kertomalla se äärettömän suurella luvulla. Sanat eivät riitä kuvaamaan niitä ja sen nopeuden muisteleminen saa vieläkin aikaan onnen tunteen, että on saanut sen kokea. En päätynyt mihinkään paikkaan... Tapahtuman aikana pystyi kuitenkin pohtimaan rauhallisesti ja järkevästi mitä teen. Päätin palata takaisin, vaikka se kaikki vietteli jatkamaan. En tiedä olisinko kuollut vai käynyt jossain vai vain irtautunut kehostani.
Tämä valotunneli on kuitenkin aika yleisesti koettu, kulttuureista ja ajasta riippumatta. Merkillisen tästä kaikesta tekeekin se havainto, kun ymmärsin, että en ole voinut saada mistään ympäristöstäni tuota tietoa! Silloin ei ollut Internetiä, televisiosta katsottiin lähinnä Bonanzaa ja Naapurilähiötä. Kirjastosta lainasin lähinnä Viisikkoja ja Mars-sarjaa. Kasvuympäristöni oli maalaistalo ja vanhemmat ja heidän tuttavansa eivät olleet sillä tavoin intellektuaaleja, että meidän keittiössämme olisi keskusteltu aiheesta. En pysty jäljittämään tuolle kokemukselle mitään muuta lähdettä kuin toisen todellisuuden. Kun ensimmäistä kertaa kuulin tuon kuvauksen jossakin dokumentissa niin tunsin, että en olekaan ainoa, joka on tämän kokenut.
Elämäni varrelle mahtuu myös muutama muukin rajatilakokemus. Nämä kokemukset eivät missään nimessä ole pelottavia vaan todellinen rikkaus omassa elämässäni. Jostain syystä olen aina tuntenut selvästi sen, että me kaikki tiedämme kaikesta kaiken - on vain kysymys siitä, osaammeko käyttää niitä aistejamme, joille meillä ei ole vielä nimeä."
Heikki
"17 vuotta sitten yritin itsemurhaa viinan ja lääkkeiden avulla, huonon ihmissuhteen näännyttämänä. Tuolloin vajosin erittäin syvään "uneen", ja yhtäkkiä katselin hetken itseäni nukkumassa.
Saman tien näin myös tuolloisen exäni katonrajasta, pelehtimässä toisen naisen kanssa toisella puolella kaupunkia pikkujoulujen aikana. Seuraavana päivänä kerroin exälle mitä olin nähnyt, ja hän myönsi kaiken olleen juuri kuten kerroin. Salasuhde paljastui eikä hän sen jälkeen uskaltanut jatkaa pettämistäni.
Kokemuksen jälkeen minulle jäi eräänlainen kuudes aisti: vaistoan monia asioita etukäteen ja tiedän yleensä heti, kun minulle valehdellaan."
Anzku
Juttu on julkaistu alun perin marraskuussa 2013.